»Kuulin sellaista outoa ääntä, Jeremiah, ja kummallista liikehtimistä.
Täällä keittiössä — juuri täällä.»
Jeremiah kohotti kynttiläänsä ja katseli mustunutta kattoa, laski sen alas ja katseli kosteita lattiakiviä, kääntelehti kynttilä kädessä ja katseli likaisia tahraisia seiniä.
»Rottia, kissoja, vettä, viemärejä», selitti Jeremiah.
Mrs Affery pudisti jokaiselle sanalle kieltävästi päätänsä. »Ei, Jeremiah, olen kuullut ja kokenut sitä ennen, yläkerrassakin ja kerran portaissa, kun olin iltaselle tulossa hänen huoneestaan meidän huoneeseemme — kahinaa ja jonkinlaista väräjävää kosketusta takanani.»
»Affery, vaimoni», sanoi mr Flintwinch julman näköisenä, pistettyään nenänsä lähelle rouvan suuta, koetellakseen, tuoksahtaisiko se väkeville, »ellet nyt kiireesti toimita teetä, eukko, niin saat tuntea kahinaa ja kosketusta, joka lennättää sinut keittiön toiseen päähän».
Tämä ennustus elähdytti mrs Flintwinchin kiirehtimään ja rientämään mrs Clennamin huoneeseen. Mutta kaiken tämän jälkeen alkoi hän olla yhä varmempi siitä, että tässä synkässä talossa jotakin oli hullusti päin. Tästä alkaen ei hän milloinkaan hämärän tultua tuntenut olevansa turvassa siellä eikä milloinkaan kulkenut portaissa pimeässä peittämättä päätänsä esiliinalla, jottei näkisi mitään.
Näiden aavemaisten tuntemusten ja kummallisten unien vaikutuksesta joutui mrs Flintwinch tänä iltana levottomuuden ja pelon tilaan, josta tämä kertomus ei tiedä hänen pitkiin aikoihin tointuvan. Kaikkien hänen uusien kokemustensa ja huomioittensa epämääräisyys ja hämäryys samoin kuin häntä ympäröivien olojen salaperäisyys tekivät hänetkin salaperäiseksi muille; ja hän kävi muille yhtä käsittämättömäksi kuin talo ja mitä siinä tapahtui oli hänelle itsellensä.
Hän ei vielä ollut valmistanut mrs Clennamin teetä, kun ovelta kuului hiljainen koputus, jollainen aina ilmoitti Pikku Dorritin tulon. Mrs Affery katseli Pikku Dorritia, kun tämä riisui yksinkertaisen päähineensä eteisessä, ja mr Flintwinchiä, joka siveli leukojaan tarkastellen äänettömänä tyttöä, ja näytti odottavan tästä joitakin ihmeellisiä seurauksia, jotka pelästyttäisivät hänet järjiltään tai räjäyttäisivät heidät kaikki kappaleiksi.
Kun tee oli juotu, kuului toinen koputus, joka ilmoitti Arthurin saapuneen. Mrs Affery meni laskemaan hänet sisään, ja Arthur sanoi tullessaan eteiseen: »Affery, olipa hyvä, että te -tulitte avaamaan. Tahtoisin kysyä teiltä jotakin.»
Affery vastasi paikalla: »Jumalan tähden, älkää kysykö minulta mitään, Arthur, olen puolikuollut säikähdyksestä ja loput minusta on kuolemaisillaan unien tähden. Älkää kysykö minulta mitään! Kaikki on mullin mallin minun päässäni!» — ja hän syöksyi samassa tiehensä eikä lähestynyt häntä enää.