»Hän oli kirjoittanut minulle», ilmoitti Tattycoram.
»Oh, Tatty!» huudahti hänen emäntänsä, »ota pois kätesi.
Tuntuu aivan kuin joku toinen koskettaisi minua!»
Hän sanoi tämän nopeasti, tahdottomasti, mutta puoliksi leikillään, eikä hemmoitellummin tai epämiellyttävämmin kuin lempilapsi, joka seuraavana hetkenä on valmis nauramaan. Tattycoram puristi täyteläiset punaiset huulensa yhteen ja risti kätensä rinnalleen.
»Tahdotteko tietää, sir», kysyi hän katsoen mr Meaglesiin, »mitä miss
Wade kirjoitti minulle?»
»No niin, Tattycoram», vastasi mr Meagles, »koska kysyt ja koska kaikki olemme täällä ystäviä, niin ehkä mainitset sen, jos sinua haluttaa».
»Hän sai meidän matkalla ollessamme tietää, missä asutte», kertoi
Tattycoram, »ja hän näki kerran minut, kun olin hiukan — hiukan —»
»Hiukan huonolla päällä, Tattycoram?» arvaili mr Meagles ja pudisti ystävällisesti varoittaen päätänsä tummille silmille. »Odota hetkinen — laske viiteenkolmatta, Tattycoram.»
Tyttö puristi taas huulensa yhteen ja veti syvään henkeänsä.
»Hän kirjoitti sitten ja sanoi, että jos tuntisin itseni loukatuksi», hän katsoi alas nuoreen emäntäänsä, »tai jos minua kohdeltaisiin huonosti»; taas hän vilkaisi emäntäänsä, »niin tulisin hänen luoksensa, ja hän kohtelisi minua hyvin. Minun piti ajatella asiaa ja saatoin tavata hänet kirkon luona. Ja niin menin kiittämään häntä siitä.»
»Tatty», sanoi hänen nuori emäntänsä ja ojensi olkansa yli hänelle kätensä, »miss Wade melkein peloitti minua erotessamme eikä minusta ollut oikein miellyttävää ajatella, että hän äskettäin on tietämättäni ollut minua niin lähellä. Tatty rakas!»