Pet irtautui nyt heistä ja tuli Clennamin luo, laski kätensä hänen käteensä toivottaen hyvää huomenta ja tarttui herttaisesti hänen käsivarteensa tullakseen talutetuksi sisälle. Tämä Gowan ei osoittanut mitään tyytymättömyyttä. Ei, hän tiesi olevansa varma asiastaan.
Ohimenevä varjo synkensi mr Meaglesin hyväntuulisia kasvoja, kun he kaikki kolme (neljä, kun koira laskettiin mukaan, ja se olikin, lukuunottamatta erästä, seuran sietämättömin jäsen) tulivat aamiaiselle. Clennam pani merkille sekä tämän että mrs Meaglesin lievän levottomuuden, kun hän huomasi pilven miehensä otsalla.
»No, Gowan», sanoi mr Meagles, tukahduttaen huokauksen, »mitäs teille nyt kuuluu?»
»Ei mitään erikoista, sir. Lion ja minä päätimme, ettemme hukkaisi hetkeäkään jokaviikkoisesta vierailustamme, jonka tähden läksimme aikaisin liikkeelle Kingstonista, nykyisestä pääkortteeristani, jossa olen maalannut pari luonnosta.» Sitte kertoi hän tavanneensa mr Clennamin lautalla ja kuinka he yhdessä tulivat joen yli.
»Mrs Gowan kai voi hyvin, Henry?» kysyi mrs Meagles. (Clennam kävi tarkkaavaksi.)
»Äiti voi varsin hyvin, kiitos.» (Clennamin tarkkaavaisuus herpaantui.) »Olen rohjennut tuoda tänne yhden vieraan lisää perhepäivällisillenne ja toivon, ettette te eikä mr Meagles pane sitä pahaksi. Minun oli vaikea menetellä toisin», selitti hän kääntyen viimemainitun puoleen. »Tämä nuori mies kirjoitti minulle ja ilmoitti aikovansa tulla luokseni; ja koska hän on hyvästä perheestä, arvelin, ettette pahastuisi, jos tuon hänet mukanani tänne.»
»Kuka tämä nuori mies on?» kysyi mr Meagles erikoisen hyväntahtoisesti.
»Hän on Barnacleja. Tite Barnaclen poika, Clarence Barnacle, joka on isänsä virastossa. Voin ainakin taata sen, ettei hänen käyntinsä vahingoita jokea; hän ei sytytä sitä palamaan.»
»Vai niin, vai niin?» sanoi mr Meagles. »Hän on Barnacleja siis? Me kyllä tiedämme yhtä toista siitä perheestä, eikö niin, Dan? Totisesti; he ovat puun latvassa, totta vie! Malttakaas! Kuinka tämä nuori mies on sukua loordi Decimukselle? Hänen ylhäisyytensä nai seitsemäntoista sataa yhdeksänkymmentä seitsemän lady Jemima Bilberryn, joka oli toinen tytär kolmannesta aviosta — ei! Siinä erehdyin! Se olikin lady Seraphina — lady Jemima oli ensimmäinen tytär viidennentoista jarli Stiltstalkingin toisesta aviosta kunnianarvoisan Clementina Toozellemin kanssa. Hyvä. Sitte tämän nuoren miehen isä nai erään Stiltstalkingin, ja hänen isänsä nai serkkunsa, joka oli Barnacleja. Tämän isän, joka nai Barnaclen, isä nai Joddlebyn sukuun kuuluvan naisen. — Olen mennyt hiukan liiaksi taaksepäin ajassa, Gowan; tahdoin saada selville, millä tavoin tämä nuori mies on sukua loordi Decimukselle.»
»Se on helposti selvitelty. Hänen isänsä on loordi Decimuksen veljenpoika.»