»Loordi — Decimuksen — veljenpoika»; mr Meagles oikein herkutteli toistaessaan näitä sanoja, silmät ummessa, jottei mikään häiritsisi hänen nauttiessaan sukupuun tuoksusta. »Totisesti, olette oikeassa, Gowan. Niin juuri on asia.»
»Tietysti, loordi Decimus on hänen isänsä setä.»
»Mutta malttakaas!» huudahti mr Meagles avaten silmänsä ja tehden uuden keksinnön. »Äidin puolelta siis lady Stiltstalking on hänen äitinsä täti.»
»Tietysti.»
»Vai niin, vai niin!» huudahti mr Meagles erittäin innostuneena. »Tosiaankin, tosiaankin! Hyvin hauskaa tavata häntä. Otamme hänet vastaan pannen parastamme, yksinkertaisissa oloissamme; ei hänen tarvitse ainakaan nähdä nälkää täällä.»
Tämän kaksinpuhelun alussa oli Clennam odottanut mr Meaglesin puolelta samanlaista valtavaa, viatonta vihanpurkausta kuin verukevirastossa hänen taittuessaan Doycen niskaan. Mutta hänen kelpo ystävällään oli heikkous, jota ei meidän kenenkään tarvitse hakea naapurista saakka ja jota ei minkäänlainen verukevirasto-kokemus voi pitemmäksi aikaa tukahduttaa. Clennam vilkaisi Doyceen; mutta tämä tiesi kaikki jo ennakolta ja katseli vain lautaselleen silmää räpäyttämättä, sanaa virkkamatta.
»Olen hyvin kiitollinen teille», sanoi Gowan lopettaakseen keskustelun tästä aiheesta. »Clarence on tosin suuri aasi, mutta samalla herttaisin ja paras toveri maailmassa.»
Jo ennen kuin aamiainen oli päättynyt, kävi selville, että kaikki, jotka tämä Gowan tunsi, olivat joko jossakin määrin aaseja tai jossakin määrin veijareita, mutta siitä huolimatta erittäin herttaisia, miellyttäviä, vaatimattomia, luotettavia, kilttejä, rakkaita ihmisiä, maailman parhaita. Mr Henry Gowan olisi selittänyt menetelmän, jolla hän saavutti muuttumattomasti saman tuloksen huolimatta erilaisista edellytyksistä, jotenkin tähän tapaan: »Minua huvittaa pitää kirjaa, erittäin tarkkaa, jokaisen ihmisen ominaisuuksista, ja merkitsen huolellisesti muistiin hänen sekä hyvät että huonot puolensa. Teen tämän niin tunnollisesti, että voin ilokseni kertoa teille huomanneeni, kuinka kunnottominkin mies samalla on mitä herttaisin kelpo ihminen ja saatan antaa teille sen tyydyttävän tiedon, että kunnon miehen ja konnan välillä on paljoa pienempi erotus kuin mitä olette taipuvainen otaksumaan.» Seurauksena tästä ilahduttavasta keksinnöstä sattui olemaan, että kun hän tunnollisesti koki löytää hyvää useimmista ihmisistä, alensi hän sen siinä, missä sitä todella oli, ja maalasi sitä sinne, mistä sitä puuttui, mutta tämä oli menetelmän ainoa epämiellyttävä tai vaarallinen puoli.
Mutta se ei kuitenkaan tuottanut mr Meaglesille yhtä suurta tyydytystä kuin Barnaclein sukuselvitys. Pilvi, jota Clennam ei milloinkaan ennen tätä aamua ollut huomannut hänen kasvoillaan, palasi nyt alituisesti; ja sama levottoman tarkkailun varjo asui hänen vaimonsa miellyttävillä kasvoilla, kun hän katsoi mieheensä. Monta kertaa, kun Pet hyväili koiraa, huomasi Clennam isän olevan pahoillaan siitä; ja varsinkin kerran, kun Gowan seisoi koiran toisella puolella ja kumartui samalla kertaa sen yli, kuvitteli Arthur näkevänsä kyyneleitä mr Meaglesin silmissä, kun hän riensi pois huoneesta. Joko oli asia todella niin tai hän kuvitteli sen sellaiseksi perästäpäin, mutta hänestä tuntui, että Pet itse kyllä huomasi kaikki nämä pienet tapahtumat, että hän koetti tavallista hellemmin osoittaa hyvälle isällensä, kuinka paljon hän rakasti häntä, ja että hän samasta syystä jäi muiden jälkeen sekä kirkkoon mentäessä että sieltä palattaessa ja tarttui isänsä käsivarteen. Arthur olisi voinut vannoa, että hän myöhemmin kävellessään yksin puutarhassa näki vilahdukselta, kuinka Pet isänsä huoneessa hellästi syleili vanhempiansa ja itki isänsä olkapään varassa.
Loppupäivä oli sateinen, jonkatähden he pysyttelivät sisällä, katselivat mr Meaglesin kokoelmia ja kuluttivat aikaansa keskustelemalla. Tällä Gowanilla näytti olevan paljon sanottavaa itsestään ja hän sanoi sen suorasukaisesti ja hauskasti. Hän tuntui olevan taiteilija ammatiltaan ja oleskelleen jonkun aikaa Roomassa, mutta hänen kevytmielinen, huoleton tapansa ilmaisi, että hän oikeastaan oli vain harrastelija — sekä hänen taidepalvonnassaan että hänen luonteessaan oli jotakin selvästi ontuvaa — jota Clennamin oli vaikea ymmärtää.