»Olen pahoillani — älä loukkaannu — mutta koska kysyt, mitä minulla on sanottavaa, Fanny, niin olen hyvin pahoillani siitä, että sallit tämän rouvan antaa sinulle jotakin.»
»Sinä pieni hupakko!» vastasi sisar pudistaen häntä tartuttuaan kiivaasti hänen käsivarteensa. »Eikö sinussa ole vähääkään ylpeyttä? Mutta niinhän se onkin. Sinulla ei ole itsekunnioitusta, et osaa olla tarpeeksi ylpeä. Aivan samoin kuin sallit pienen mitättömän Chiveryn keikkua kintereilläsi», lisäsi hän halveksivimman painokkaasti, »samoin sallisit perhettäsi poljettavan nousematta vastarintaan».
»Älä sano niin, rakas Fanny. Minä teen mitä voin heidän hyväksensä.»
»Teet mitä voit heidän hyväksensä!» matki Fanny, kävelyttäen häntä hyvin kiireesti. »Sallisitko tuollaisen naisen, jonka jokainen vähänkin kokenut huomaa mahdollisimman kieroksi ja häikäilemättömäksi — sallisitko hänen nöyryyttää perhettäsi kiittäen häntä vielä siitä?»
»En, Fanny, en suinkaan.»
»No, anna siis hänen maksaa siitä, sinä pieni raukka. Mitä muuta voisit vaatia häneltä? Anna hänen maksaa siitä, sinä tyhmä lapsi, ja käytä rahat perheen hyväksi.»
He eivät puhuneet enää mitään matkallaan Fannyn ja sedän asunnolle. Kun he saapuivat sinne, tapasivat he vanhuksen istumassa huoneen nurkassa puhaltamassa klarinetistaan mitä surullisimpia säveleitä. Fannyn piti valmistaa ateria, johon kuului lampaanlihaa, porteria ja teetä, ja hän kiukutteli muka tehdessään sitä, vaikka hänen sisarensa oikeastaan suoritti kaikki tyynesti ja rauhallisesti. Kun Fanny viimein istui syömään ja juomaan, heitteli hän pöytäkalustoa ja puri kiukkuisesti leipäänsä samalla tavoin kuin hänen isänsä edellisenä iltana oli tehnyt.
»Jos halveksit minua», sanoi hän purskahtaen kiihkeään itkuun, »siksi että olen tanssijatar, niin minkätähden ohjasit minut sille alalle? Se on sinun työtäsi. Sinä tahdoit, että minä olisin taipunut maahan saakka mrs Merdlen edessä ja sallinut hänen sanoa ja tehdä mitä halusi, halveksia meitä ja sanoa sen minulle vasten kasvoja. Sentähden, että olen tanssijatar!»
»Oi, Fanny!»
»Ja samoin on Tip paran laita. Tipiäkin hän saa alentaa mielin määrin, häiritsemättä — sentähden kai, että Tip on ollut lakimiesten palveluksessa, laivatelakoilla ja jos jossakin. Se on sinun työtäsi, Amy. Kyllä sinun edes pitäisi hyväksyä se, että häntä puolustetaan.»