Mr Chivery, käyttäen taitavasti porttihuoneen tyhjentämisvaltaansa, oli onnistunut poistamaan sieltä kaikki maleksijat, joten Clennam tullessaan vankilasta tapasi hänet yksin virantoimituksessa.
»(Yksityisesti) Pyydän anteeksi, sir», sanoi mr Chivery salaperäisesti, »mutta mitä tietä aiotte kulkea?»
»Menen London Bridgen yli.» Hiukan hämmästyneenä katsoi hän mr Chiveryyn, joka hänestä näytti vaikenemisen vertauskuvalta, seistessään siinä avain huulilla.
»(Yksityisesti) Pyydän vielä kerran anteeksi», sanoi mr Chivery, »mutta voisitteko kiertää Horsemonger Lanen kautta? Olisiko teillä aikaa pistäytyä tällä kortilla mainitussa paikassa?» Ja hän pisti Clennamin käteen pienen kortin, joka oli painettu kiertelemään liiketuttavien keskuudessa, sekä Chiveryn että tupakkatehtailijoiden, jotka tuottivat maahan väärentämättömiä Havanna-sikaareja, Bengal-tupakkaa, hienotuoksuista kubalaista, erikoisnuuskaa j.n.e., j.n.e.
»(Yksityisesti) Ei ole kysymys tupakkakaupasta», ilmoitti mr Chivery. »Totta puhuen, asia koskee vaimoani. Hän tahtoisi mielellään puhua kanssanne, sir, eräästä asiasta, joka koskee — niin», sanoi mr Chivery vastaten Clennamin ymmärtävään katseeseen nyökäyttämällä päätänsä, »joka koskee häntä».
»Menen heti tapaamaan vaimoanne.»
»Kiitos, sir. Hyvin kiitollinen. Tämä mutka ei vaadi enempää kuin kymmenen minuuttia. Kysykää mrs Chiveryä.» Nämä huomautukset mr Chivery, joka jo oli laskenut hänet ulos, sanoi varovasti ulko-ovessa olevan pienen luukun läpi, jonka hän saattoi avata sisästäpäin pitääkseen, silloin kun tahtoi, silmällä vierailijoita.
Arthur Clennam, kädessä kortti, jossa osoite oli, saapui pian määräpaikkaansa. Se oli aivan pieni kauppapuoti, ja myymäpöydän takana istui siististi puettu nainen ommellen. Pieniä tupakkarasioita, pieniä sikaarilaatikoita, pieni piippuvalikoima, yksi tai pari pientä nuuskarasiaa, pieni kenkäsarvea muistuttava koje nuuskan mättämistä varten, siinä koko vähittäiskauppa varasto.
Arthur mainitsi nimensä ja luvanneensa mr Chiveryn kehoituksesta poiketa tänne. Hän luuli, että oli kysymys jostakin, mikä koski miss Dorritia. Mrs Chivery laski heti ompeluksen käsistään, nousi tuoliltaan myymäpöydän takaa ja pudisti surullisena päätänsä.
»Saatte nähdä heti», sanoi hän, »jos suvaitsette pistäytyä tänne».