Hän ajatteli kauan lapsiraukkaansa, Pikku Dorritia, siinä seistessään, ajatteli häntä kotiin kulkiessaan, yhä ajatteli häntä yöllä, ajatteli sittenkin, kun päivä taas palasi kierrokseltaan. Ja lapsiraukka, Pikku Dorrit, ajatteli häntä — liian uskollisesti, ah, aivan liian uskollisesti — Marshalsean muurien varjossa!
KOLMASKOLMATTA LUKU
Koneet käynnissä
Mr Meagles kävi niin auliin innokkaasti käsiksi niihin neuvotteluihin
Daniel Doycen kanssa, jotka Clennam oli hänelle uskonut, että hän
piankin sai asiat liiketolalle ja ilmestyi eräänä aamuna kello yhdeksän
Clennamin luokse tekemään selkoa, saavutuksistaan.
»Doyce on erittäin tyytyväinen teidän hyvään ajatukseenne hänestä», aloitti hän liikekeskustelun, »ja toivoo mitä hartaimmin, että te puolestanne tarkastaisitte tehtaiden asiat päästäksenne täydellisesti niiden perille. Hän on antanut minulle avaimet, jotta pääsette käsiksi kaikkiin hänen kirjoihinsa ja papereihinsa — täällä avaimet kilisevät taskussani — ja ainoa määräys, minkä hän antoi minulle, on tämä: 'Antakaa mr Clennamille tilaisuus päästä tietämään liikkeestä kaikki, mitä minäkin tiedän. Vaikkei asiasta tulisikaan mitään, ei hän petä luottamustani. Ellen olisi tietänyt sitä jo alusta pitäen, en olisi ruvennut mihinkään tekemisiin hänen kanssansa.' Tämä on», sanoi mr Meagles, »Daniel Doycea alusta loppuun saakka».
»Kerrassaan kunnioitettava ja rehellinen mies.»
»No kyllä, se on varmaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Omituinen, mutta erittäin kunnioitettava. Mutta perin omituinen. Niin, voitteko uskoa, Clennam», sanoi mr Meagles sydämellisesti naurahtaen ystävänsä omituisuudelle, »että kulutin kokonaisen aamun siellä — minkä nimisessä Yardissa —»
»Bleeding Heart Yardissa?»
»Kokonaisen aamun Bleeding Heart Yardissa, ennen kuin sain hänet houkutelluksi edes neuvottelemaan asiasta?»
»Kuinka niin?»