»Hyvä Flora, tästähän olemme jo puhuneet. Sehän on kaikki selvää.»
»Niin teidän mielestänne kaikki on selvää», vastasi Flora »sillä te otatte asian varsin tyynesti ellen olisi tiennyt että oli kysymyksessä Kiina olisin arvannut pohjoisnavan seutuja, rakas mr Clennam teillähän on oikeus tehdä kuten haluatte enkä minä voi moittia teitä mutta mitä tulee Doyce ja Clennamiin niin isän talo on täällä läheisyydessä joten me kuulimme Pancksilta siitä muuten emme olisi ikinä saaneet asiasta tietoa, siitä olen varma.»
»Ei, ei, älkää sanoko niin.»
»Mitä joutavia miksemme sanoisi sitä Arthur — Doyce ja Clennam — minun on helpompi ja keveämpi sanoa niin kuin mr Clennam — kun minä tiedän sen ja te tiedätte sen ettekä voi kieltää sitä.»
»Mutta minä kiellän sen, Flora. Minun oli aikomus piankin tulla luoksenne ystävälliselle vierailulle.»
»Ah!» huudahti Flora nakellen niskojaan. »Todellako!» Ja loi taas häneen nuoruudenaikaisen katseen. »Joka tapauksessa kun Pancks kertoi meille siitä päätin että mr F:n täti ja minä tulisimme luoksenne sillä isä oli — jo aikaisemmin sattunut mainitsemaan hänen nimensä minulle ja sanomaan että te suositte häntä ja minä sanoin heti että hyvänen aika miksemme pitäisi häntä meillä kun täällä on työtä jota ei silloin tarvitse lähettää muualle suoritettavaksi.»
»Kun puhutte hänestä», kysyi Clennam, joka nyt oli aivan ymmällä, »tarkoitatteko mr F:n —?»
»Herra Jumala Arthur — Doyce ja Clennam paljon helpompi minulle muistoineni — kukapa ikinä olisi kuullut mr F:n tädin ompelevan ja käyvän taloissa työssä?»
»Käyvän taloissa työssä! Puhutteko Pikku Dorritista?»
»No tietysti», vastasi Flora; »ja kaikista oudoista nimistä joita olen kuullut on se oudoin se on kuin kaukana maalla oleva paikka jossa on sulkupuomi tai kuin mielipony tai nukke tai lintu tai jotakin siemenkaupasta saatua joka pistetään puutarhaan tai kukka-astiaan josta se sitte nousee kirjavana näkyville».