Kuten kerran ennenkin, heräsi Clennamissa epäilys, ettei tämä kuiva, tuikea mies aina ollut tosissaan, ja hän katseli tutkivasti hänen kasvojaan. Ne olivat yhtä sänkiset ja likaiset kuin ennenkin, yhtä kiihkeät ja innokkaat, eikä niissä näyttänyt piileksivän minkäänlaista ilmettä, joka olisi vivahtanut salaiseen ivailuun, jota hän äsken oli ollut kuulevinaan äänessä.
»No», sanoi Pancks, »asettaaksemme tämän asian oikealle tolalle, ilmoitan, ettei se ole isäntäni asia».
»Tarkoitatteko mr Casbya puhuessanne isännästänne?»
Pancks nyökäytti päätänsä. »Isännästäni, niin. Ottakaamme esimerkki. Sanokaamme, kuulen isäntäni luona mainittavan erästä nimeä — nuoren henkilön, jota mr Clennam haluaa auttaa. Sanokaamme, että tuon nimen ensiksi mainitsi isännälleni Plornish Yardista. Sanokaamme, minä menen Plornishin luo ja pyydän liikemiehenä häneltä tietoja. Sanokaamme, Plornish kieltäytyy, vaikka on velkaa kuuden viikon vuokran isännälleni. Ja mrs Plornish kieltäytyy. Sanokaamme, molemmat viittaavat mr Clennamiin. Sellainen esimerkki.»
»Entä sitten?»
»Entä sitten, sir», kertasi Pancks; »sanokaamme, minä menen mr
Clennamin luo. Sanokaamme, täällä olen nyt.»
Teräslankahiukset pystyssä ympäri päätä ja huohottaen raskaasti ja lyhyeen astui toimelias Pancks askeleen taaksepäin (laivakielellä: peräytyi puoli kierrosta) ikäänkuin oikein näyttääkseen likaista runkoaan, höyrysi sitten eteenpäin taas ja suuntasi nopean katseensa vuoroin hattuunsa, jossa hänen muistikirjansa oli, ja vuoroin Clennamin kasvoihin.
»Mr Pancks, tunkeutumatta teidän salaisuuksienne alueelle, tahdon olla niin avomielinen teitä kohtaan kuin vain voin. Sallikaa minun tehdä pari kysymystä. Ensiksikin —»
»Hyvä!» sanoi Pancks nostaen pystyyn likaisen etusormensa haljenneine kynsineen. »Minä tiedän: 'Mikä on teillä vaikuttimena?'»
»Aivan niin.»