Tässä uudessa ympäristössä hän olisi joka tapauksessa ollut kylläkin ujo, varsinkin Floran kehoittaessa häntä juomaan lasillisen viiniä ja syömään parasta mitä oli tarjolla; mutta mr Pancksin tähden kävi painostus vieläkin suuremmaksi. Tämän herrasmiehen käytös herätti hänessä ensin sen otaksuman, että hän mahdollisesti oli kuvien piirtäjä, sillä niin kiinteästi hän katseli tulokasta ja niin usein hän vilkaisi vierassään olevaan pieneen muistikirjaan. Huomatessaan, ettei hän kuitenkaan piirtänyt siihen mitään luonnoksia, puhuen pelkistä liikeasioista, alkoi hän epäillä, että mies edusti jotakin hänen isänsä velkojaa, jonka saamatta jäänyt laina oli merkittynä taskukirjaan. Tältä kannalta katsoen ilmaisivat mr Pancksin puhkumiset loukkausta ja kärsimättömyyttä, ja jokaisesta äänekkäämmästä pärskähdyksestä tuli maksukehotus.
Mutta mr Pancksin outo ja ristiriitainen käytös osoitti, että Pikku Dorrit tässäkin käsityksessään oli harhateillä. Hän oli puoli tuntia takaperin noussut pöydästä ja istui yksin työnsä ääressä. Flora oli »heittäytynyt pitkäkseen» viereisessä huoneessa, ja samoihin aikoihin kuin hän vetäytyi sinne, oli taloon levinnyt jonkinlaisten juotavien aineiden haju. Patriarkka nukkui ruokailuhuoneessa sikeästi, ihmisystävällinen suu ammollaan ja keltainen nenäliina kasvojen peittona. Tänä rauhallisena hetkenä ilmestyi mr Pancks hänen eteensä, ystävällisesti nyökäten.
»Hieman ikävä, vai mitä, miss Dorrit?» kysyi hän matalalla äänellä.
»Ei, kiitos kysymästä, sir», vastasi Pikku Dorrit.
»Ahkera, huomaan», huomautti mr Pancks, hiipien vähitellen peremmälle.
»Mitä nämä ovat, miss Dorrit?»
»Nenäliinoja.»
»Niinkö, todellako?» ihmetteli Pancks. »Sitä en olisi arvannut.» Vilkaisemattakaan niihin katseli hän vain Pikku Dorritia. »Kenties ihmettelette, kuka minä olen. Sanonko? Olen ennustaja.»
Nyt alkoi Pikku Dorrit luulla häntä mielipuoleksi.
»Kuulun ruumiineni, sieluineni isännälleni», ilmoitti Pancks; »näittehän isäntäni syövän päivällistään alhaalla. Mutta harjoitan ennustustakin toisinaan, yksityisesti, miss Dorrit, aivan yksityisesti.»
Pikku Dorrit katseli häntä epäröiden ja hiukan levottomana. »Pyytäisin teitä näyttämään minulle kämmenenne», sanoi Pancks. »Tahtoisin katsella sitä. Mutta älkää antako minun häiritä.»