Hän häiritsi kuitenkin siinä määrin, ettei häntä ensinkään olisi kaivattu siellä, mutta Pikku Dorrit laski työn helmaansa ja ojensi hänelle vasemman kätensä, sormustin sormessa.
»Vuosikausien raadantaa, vai kuinka?» päätteli Pancks, hiljaa, koskettaen kättä kömpelöllä etusormellaan. »Mutta mitäs muuta täältä löytyy? Ei mitään. Halloo!» Hän katseli viivoja. »Mikä ristikko tuossa on? Se merkitsee velkavankilaa! Entä tämä tässä, harmaa takki yllä, musta lakki päässä? Se on isä! Ja tuo klarinetti? Se tarkoittaa setää! Ja tuossa on tanssikengät? Sisar! Kukas tuossa maleksii laiskana? Veli se on! Ja tämä ajattelee ja huolehtii kaikkien puolesta? Se olette te, miss Dorrit!»
Tämä katsoi häntä silmiin ihmetellen ja arveli, että vaikka ne olivat terävät, näytti hän nyt kuitenkin iloisemmalta ja lempeämmältä mieheltä kuin päivällispöydässä. Mutta Pancks tarkasteli taas kättä, joten tilaisuus tämän vaikutelman vahvistamiseen tai korjaamiseen oli mennyt.
»No hiisi vie», jupisi Pancks seuraten erästä viivaa kömpelöllä sormellaan, »enkös minä ole tuossa kulmassa? Mitä minulla siellä on tekemistä? Entä mitäs minun takanani on?»
Hän kuljetti hitaasti sormeaan ranteeseen ja sen ympäri katsellen muka käden selkäpuolelta mitä hänen takanaan oli.
»Eihän se vain liene mitään ikävää?» kysyi Pikku Dorrit hymyillen.
»Hiisi olkoon!» sanoi Pancks. »Mitä luulette sen merkitsevän?»
»Minunhan pitäisi kysyä sitä teiltä. Enhän minä ole ennustaja.»
»Totta», myönsi Pancks. »Mitä se merkitsee? Saatte elää nähdäksenne sen, miss Dorrit.»
Päästäen vähitellen irti hänen kätensä Pancks työnsi kaikki sormensa teräslankatukkaansa, niin että se törrötti pystyssä pahintaennustavana, ja toisti hitaasti: »Muistakaa mitä sanon, miss Dorrit. Saatte elää nähdäksenne sen.»