»Mistä siinä pitäisi kerrottaman, Maggy?»
»Oh, prinsessasta», ehdotti Maggy, »ja tehkää hänestä oikea prinsessa, ei sellaista luuloteltua, tiedättehän».
Pikku Dorrit mietti hetkisen, ja miltei surullinen hymy huulillaan ja kasvot laskevan auringon purppuroimina aloitti:
»Maggy, oli kerran ylhäinen kuningas, jolla oli kaikkea mitä halusi ja hyvä joukko enemmänkin. Hänellä oli kultaa ja hopeaa, timantteja ja rubiineja, rikkauksia kaikenkaltaisia. Hänellä oli linnoja, hänellä oli —»
»Sairaaloita», keskeytti Maggy yhä syleillen polviaan. »Antakaa hänen omistaa sairaaloitakin, ne ovat niin hauskoja. Sairaaloita ja suuret määrät kananpoikia.»
»Kyllä, hänellä oli runsaasti niitä ja kaikkea muuta.»
»Paljon perunavanukasta, esimerkiksi?» kysyi Maggy.
»Niin, paljon joka lajia.»
»Voi Herra Jumala!» kikatti Maggy puristellen polviaan. »Se oli metkaa!»
»Tällä kuninkaalla oli tytär, ja hänen vertaistaan viisasta ja kaunista prinsessaa ei ole milloinkaan nähty. Lapsena osasi hän läksynsä jo ennenkuin opettajat olivat niitä opettaneetkaan hänelle, ja kun hän kasvoi suureksi, oli hän maailman ihme. No niin, prinsessan linnan läheisyydessä oli mökki, ja siinä asui köyhä hento nainen, joka eli aivan yksin.»