Ruumiillisten nautintojen tarjoaminen ei kuitenkaan ollut pääasiana vieraan hyvänä pitämisessä. Erikoisena piirteenä siinä oli se luottamus ja myötätunto, jota perhe jo edeltäpäin tunsi häntä kohtaan. Kun nuori John ilmestyi kello puoli yksi, ilman norsunluukätistä kävelykeppiään ja kultakirjoisia liivejään, aivan kuin aurinko, jonka säteet piiloutuivat synkkiin pilviin, esitti mr Pancks hänet keltatukkaisille Ruggeille sinä nuorena miehenä, jonka hän oli usein maininnut rakastavan miss Dorritia.
»Olen iloinen», sanoi mr Rugg tervehtien häntä nimenomaan miss Dorritin ihailijana, »saadessani erikoisen kunnian tutustua teihin, sir. Teidän tunteenne tuottavat teille kunniaa. Olette nuori; älkööt tunteenne kuolko ennen teitä! Jos minun tunteeni kuolisivat ennen minua, sir», sanoi mr Rugg, joka oli monisanainen mies ja tunnettu huomattavaksi puhujaksi, »jos minun tunteeni kuolisivat ennen minua, niin määräisin jälkisäädöksessäni viisikymmentä puntaa sille henkilölle, joka lopettaisi minun olemassaoloni».
Miss Rugg huokasi syvään.
»Tyttäreni, sir», esitteli isä. »Anastasia, tämän nuoren miehen mielentila ei ole sinulle vieras. Tyttärellänikin on ollut koettelemuksensa, sir», mr Rugg olisi voinut käyttää sanaa selvemmin yksikkömuodossa, »ja hän kyllä ymmärtää teidän tunteenne».
Nuori John tunnusti, että tämä liikuttava tervehdys aivan yllätti hänet.
»Minä kadehdin teitä, sir», sanoi mr Rugg, »sallikaa minun ottaa hattunne — meillä ei ole naulakkoja — asetan sen tänne nurkkaan, ei kukaan astu siihen siellä — niin, kadehdin teitä, sir, kun voitte myöntää itsellenne omien tunteiden ylellisyyden. Minun ammatissani on meidän usein kieltäydyttävä sellaisesta ylellisyydestä.»
Nuori John vastasi kiitollisena, että hän toivoi vain tekevänsä sitä, mikä oli oikein ja mikä osoitti, kuinka hartaasti hän oli kiintynyt miss Dorritiin. Hän tahtoi olla epäitsekäs ja toivoi olevansakin sitä. Hän tahtoi tehdä mitä suinkin voi palvellakseen miss Dorritia ja pysyä itse aivan näkymättömänä, ja hän toivoi tekevänsä niin. Hän kykeni saamaan aikaan vain vähän, mutta toivoi tekevänsä sen vähänkin.
»Sir», sanoi mr Rugg tarttuen hänen käteensä, »tekee hyvää tutustua teidän kaltaiseenne nuoreen mieheen. Teidän kaltaisenne nuoren miehen asettaisin mielelläni todistajain aitioon puhaltamaan asianajajain mieliin enemmän ihmisellisyyttä. Toivon, että olette tuonut hyvän ruokahalun mukananne ja käyttelette ahkerasti veistä ja haarukkaa!»
»Kiitos, sir», vastasi nuori John, »mutta en syö paljoa nykyään».
Mr Rugg veti hänet hiukan syrjään. »Siihen aikaan, sir», sanoi hän, »kun tyttäreni, puolustaessaan loukattuja tunteitaan ja sukupuoltaan, oli kantajana jutussa Rugg ja Hawkins, minä olisin voinut, mr Chivery, jos olisin katsonut tarpeelliseksi, todistaa, että se määrä kiinteää ravintoa, minkä hän tänä aikana nautti, ei ylittänyt kymmentä unssia viikossa».