Tässä oli yksi niitä monia pieniä epämiellyttäviä piirteitä, jotka kiusasivat Clennamia. Hän sivuutti tämän huomautuksen ja toisti vain tuntevansa suurta kunnioitusta mr Doycea kohtaan.
»Hän on hurmaava! Ajatella, että hän on uneksien kulkenut elämän läpi ja päässyt tähän ikään, jättämättä mitään tien viereen, poimimatta mitään tien varrelta-, se on todella ihastuttavaa. Se lämmittää sydäntä. Sellainen turmeltumaton, yksinkertainen, hyvä sielu! Totta tosiaan, mr Clennam, tällaisen viattoman olennon rinnalla tuntee itsensä toivottoman maalliseksi ja syntiseksi. Puhun vain omasta puolestani, tietysti, enkä tarkoita teitä. Tekin olette aitoa, väärentämätöntä laatua.»
»Kiitos kohteliaisuudesta», vastasi Clennam vastenmielisen tunteen vallassa, »toivottavasti tekin olette sitä».
»No niin», vastasi toinen. »Ollakseni vilpitön teitä kohtaan, niin olen mukiinmenevä. En ole mikään suuri petkuttaja. Ostakaa minulta taulu, ja minä vakuutan teille, näin meidän kesken, ettei se ole hintansa arvoinen. Ostakaa taulu toiselta mieheltä — joltakin suurelta professorilta, joka tyystin lyö minut laudalta — niin saatte nähdä, että kuta enemmän maksatte hänelle, sitä enemmän käyttää hän herkkäuskoisuuttanne hyväkseen. Niin he kaikki tekevät.»
»Kaikki maalaritko?»
»Maalarit, kirjailijat, isänmaanystävät, kaikki, joilla on merkitystä julkisuudessa. Antakaa melkein kenelle hyvänsä kymmenen puntaa, niin hän pettää teitä vastaavassa määrässä, tuhannen puntaa — sitä vastaavassa määrässä, kymmenen tuhatta puntaa — sitä vastaavassa määrässä. Kuta suurempi menestys, sitä enemmän petkutusta. Mutta mikä oivallinen maailma tämä onkaan!» huudahti Gowan lämpimän innostuksen vallassa. »Mikä hauska, mainio, hurmaava maailma tämä onkaan!»
»Olisin pikemmin luullut», sanoi Clennam, »että mainitsemianne periaatteita noudattavat etupäässä —»
»Barnaclet?» keskeytti Gowan nauraen.
»Ne poliittiset herrat, jotka alentuvat ylläpitämään verukevirastoa.»
»Ah! Älkää toki pidelkö Barnacleja niin pahoin», nauroi Gowan taas; »he ovat kerrassaan kultaisia veikkoja. Pikku Clarence parkakin, perheen pölkkypää, on oikein miellyttävä ja herttainen pöllö. Ja onpa hänessä eräänlaista oveluuttakin, joka hämmästyttäisi teitä!»