Mrs Gowan toivotti kuitenkin alentuvasti hänet tervetulleeksi. Hän oli kohtelias vanha rouva, joka nuoruudessaan oli ollut kaunis ja yhä vielä oli niin hyvin säilynyt, että ihojauhe hänen nenällään ja jonkunlainen mahdoton kukoistus kummankin silmän alla olivat tarpeettomia. Hän kohteli Clennamia hiukan kopeasti, samoin kuin toinenkin vanha rouva, tummakulmainen ja korkeanenäinen; tässä naisessa lienee kyllä ollut jotakin todellista ja omaa, sillä muuten häntä ei olisi voinut olla olemassakaan, mutta varmasti eivät sitä olleet hänen hiuksensa eikä hampaansa eikä vartalonsa eikä ihonsa; samaten kohteli häntä vanha harmaatukkainen, ylhäisen ja happaman näköinen herrasmies; molemmat olivat kutsutut päivällisille. Mutta koska he olivat olleet brittiläisessä lähetystössä usealla maailman kulmalla ja koska brittiläinen lähetystö ei voi paremmin saavuttaa verukeviraston suosiota kuin kohtelemalla maanmiehiään rajattoman halveksivasti (muutenhan ne olisivat samanlaisia kuin muiden maiden lähetystöt), katsoi Clennam heidän päästäneen hänet kokolailla helpolla. Vanha arvokas herra huomattiin loordi Lancaster Sliltstalkingiksi, jota verukevirasto monta vuotta oli ylläpitänyt brittiläisen majesteetin edustajana ulkomailla. Tämä ylhäinen jäähdyttäjä oli aikoinaan jäädyttänyt useita eurooppalaisia hoveja ja menestynyt siinä niin täydellisesti, että pelkkä englantilaisen nimikin jo pani vilusta värisemään ne ulkomaalaiset, joilla neljännesvuosisata takaperin oli ollut erinomainen kunnia tuntea hänet.
Hän oli nyt eläkkeellä ja suvaitsi sentähden kohteliaasti (puettuna suunnattomaan valkoiseen kaulaliinaan, joka oli kuin kankea lumikinos) luoda varjonsa päivällisille. Kaikkialla esiintyvä mustalaisleima tuntui pöytäkalustonkin kirjavassa kiertolaisluonteessa ja lautasten ja kulhojen omituisessa kilpajuoksussa; mutta hienon jäähdyttäjän läsnäolo, joka oli monin verroin parempi kuin hienoimmat lautaset ja porsliinit, loi loistoa kaiken ylle. Hän varjosti päivällisen, jäähdytti viinit, hyydytti kastikkeen ja lakastutti vihannekset.
Huoneessa oli vain yksi henkilö paitsi mainittuja, mikroskooppisen pieni palvelijapoika, ja hän auttoi häijyä miestä, joka ei saanut postivirkaa. Tämäkin nuorukainen olisi, jos hänen takkinsa olisi avattu ja sydämensä paljastettu, huomattu Bernacle-perheen kaukaiseksi sukulaiseksi, joka jo pyrki johonkin asemaan hallituksen varjossa.
Mrs Gowan johti päivällispöydässä keskustelun turmeltuneeseen nykyaikaan; hänen kasvoillaan oli lempeän surumielisyyden ilme, joka johtui siitä, että hänen poikansa oli alhaisen, halvan taiteen palvelijana pakotettu liehittelemään raakaa yleisöä, sensijaan että hän olisi vedonnut synnynnäisiin oikeuksiinsa ja pistänyt renkaan nenänsä läpi tunnustettuna Barnaclena. Tässä tilaisuudessa kuuli Clennam ensimmäisen kerran, kuinka pienten napojen ympäri tämä suuri maailma kieppuu.
»Jos John Barnacle», sanoi mrs Gowan, sittenkun ajan turmelus oli saatu täysin todetuksi, »vain olisi luopunut onnettomasta ajatuksestaan liehitellä ja lepytellä roskaväkeä, niin kaikki olisi käynyt hyvin, ja luulen, että isänmaa olisi turvattu».
Vanha korkeanenäinen rouva yhtyi häneen, mutta lisäsi, että jos Augustus Stiltstalking olisi säädettyyn tapaan komentanut ratsuväen liikkeelle ja antanut sille hyökkäyskäskyn, olisi isänmaa säilynyt turvattuna.
Ylhäinen jäähdyttäjä yhtyi niinikään heihin, mutta lisäsi, että jos William Barnacle ja Tudor Stiltstalking yhtyessään ja tehdessään iäti muistettavan liittonsa olisivat rohkeasti tukkineet sanomalehtien suut ja määränneet rangaistavaksi jokaisen sananpalvelijan, joka rohkeni ottaa keskustelun alaiseksi virassa olevien arvovaltaisten henkilöiden toimia ulkomailla tai kotimaassa, olisi isänmaa säilynyt turvattuna.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että isänmaa (Barnaclein ja Stiltstalkingien toinen nimitys) oli turvan tarpeessa, mutta miksi se oli niin turvan tarpeessa, se ei käynyt niinkään selville. Selvää oli vain se, että kysymys koko ajan koski vain John Barnaclea, Augustus Stiltstalkingia, William Barnaclea ja Tudor Stiltstalkingia, Tom, Dick tai Harry Barnaclea tai Stiltstalkingia, koska ketään muita ei ollut olemassa paitsi roskaväkeä. Tämänluontoista oli keskustelu, ja se vaikutti Clennamiin, joka ei ollut sellaiseen tottunut, erittäin epämiellyttävästi, pani hänet epäilemään, tokko oli oikein istua äänettömänä kuuntelemassa, kuinka kokonainen suuri kansa sisällytettiin tällaisiin ahtaisiin rajoihin. Hän muisti kuitenkin, että parlamenttikeskusteluissakin, olipa puhe tämän kansan ruumiin tai hengen elämästä, kysymys tavallisesti koski John Barnaclea, Augustus Stiltstalkingia, William Barnaclea ja Tudor Stiltstalkingia, Tom, Dick tai Harry Barnaclea tai Stiltstalkingia eikä ketään muuta ja pohdittiin ainoastaan näiden herrojen kesken, niin että hän ei virkkanut mitään roskaväen puolesta, muistaen, että roskaväki oli tottunut sellaiseen.
Mr Henry Gowanilla näytti olevan ilkeämielistä huvia yllyttäessään näitä kolmea keskustelijaa toisiaan vastaan ja nähdessään Clennamin hämmästyvän heidän puheistaan. Suhtautuen yhtä halveksivasti siihen luokkaan, joka oli hyljännyt hänet, kuin siihenkin, joka ei ollut tunnustanut häntä omakseen, hän oli henkilökohtaisesti välinpitämätön kaikesta, mitä tapahtui. Clennamin hämmennys ja eristyneisyys tässä kelpo seurassa näytti niinikään tuottavan tyydytystä hänen raikkaalle mielellensä; ja jos Clennam olisi ollut siinä mielentilassa, jota vastaan edellä on kuviteltu taistelua, olisi hän epäillyt jotakin tällaista ja pöydässä istuessaan koko ajan sotinut tätä epäluuloa vastaan, pitäen sitä halpamaisuutena.
Kahden tunnin kuluessa ylhäinen jäähdyttäjä, joka ei milloinkaan ollut vähempää kuin sata vuotta aikaansa jäljessä, peräytyi viisi vuosisataa taaksepäin lausuillen juhlallisia, oraakkelimaisia, tälle aikakaudelle soveltuvia valtiollisia mielipiteitä. Hän lopetti jäähdyttämällä kupillisen teetä juotavakseen ja poistui mieli alimmassa lämpöasteessaan.