Miss Wade, joka oli päästänyt irti hänen kätensä, laski suojelevasti käsivartensa hetkeksi hänen hartioillensa ja sanoi kääntyen vieraisiin päin, aivan entisellä äänellänsä ja hymyillen myös entisellä tavallansa: »Hyvät herrat, mitä nyt aiotte tehdä?»
»Oi Tattycoram, Tattycoram!» huudahti mr Meagles ja kohotti samalla vakavasti varoittaen kättänsä. »Kuuntele tämän naisen ääntä, katsele hänen kasvojaan, ajattele mitä hänen sydämessään liikkuu ja mieti millainen tulevaisuus on edessäsi. Lapseni, mitä ajatelletkin, niin perustuu tämän naisen vaikutus sinuun — vaikutus, joka meistä on hämmästyttävä enkä liioittele, jos sanon, kauhistuttava nähdä — paljoa hurjempaan intohimoon ja väkivaltaisempaan luonteeseen kuin sinun. Miten te tulette toimeen yhdessä, mitä siitä lähtee?»
»Minä olen yksin täällä, herrat», huomautti miss Wade muuttamatta ääntänsä tai tapaansa, »sanokaa, mitä vain tahdotte».
»Kohteliaisuuden on väistyttävä, miss Wade, kun on kysymys tämän harhaanjohdetun tytön nykyisestä tilanteesta», vastasi mr Meagles, »vaikka toivon, etten perin unohda sitä, huolimatta siitä vääryydestä, jota teette hänelle ihan silmieni edessä. Suokaa anteeksi, että hänen kuullensa muistutan teille — minun täytyy sanoa se — että olitte käsittämätön salaisuus meille kaikille ja ettei teillä ollut mitään yhteistä meidän kanssamme, kun hän onnettomuudekseen joutui teidän tiellenne. En tiedä, mikä olette, mutta te ette salaa, ette voi salata, millainen pimeä, synkkä henki teissä asuu. Jos te sattuisitte olemaan niitä naisia, jotka jostakin syystä tuntevat rikollista huvia saattaessaan lähimmäisensä yhtä kurjaksi kuin itse ovat (olen kyllin vanha tietääkseni, että sellaistakin sattuu), niin kehoitan häntä kavahtamaan teitä ja teitä kavahtamaan itseänne.»
»Herrat!» sanoi miss Wade tyynesti. »Kun olette lopettaneet — mr
Clennam, ehkä koettaisitte taivuttaa ystäväänne —»
»Ei ennen kuin olen yrittänyt vielä kerran», vastasi mr Meagles päättävästi. »Tattycoram, rakas lapsi parkani, laske viiteenkolmatta!»
»Älkää työntäkö luotanne sitä toivoa, sitä varmuutta, jonka tämä hyvä mies teille tarjoo», sanoi Clennam matalalla, juhlallisella äänellä. »Palatkaa ystävienne luo, joita ette ole unohtanut. Miettikää vielä kerta.»
»En tahdo! Miss Wade», sanoi tyttö, kiivaasti hengittäen ja tarttuen kurkkuunsa, »viekää minut pois».
»Tattycoram», sanoi mr Meagles. »Yksi kerta vain! Ainoa, mitä pyydän sinulta maailmassa, lapseni! Laske viiteenkolmatta!»
Tyttö painoi kätensä kiinteästi korvilleen, pörröttäen kiivaalla liikkeellä kiiltävää mustaa tukkaansa, ja kääntyi päättävästi seinään päin. Miss Wade, joka tämän viimeisen vetoamisen aikana oli katsellut häntä sama merkillinen hymy huulillaan ja sama hillitsevä käsi povellaan kuin katsellessaan hänen taisteluansa Marseillessa, kiersi nyt käsivartensa hänen ympärilleen ikäänkuin ottaakseen hänet haltuunsa kaikiksi ajoiksi.