»Arvelin mahdollisesti saaneenne tietoja Pariisista», sanoi toinen.
»Emme ole saaneet Pariisista mitään tietoja Blandois-nimisestä henkilöstä», vastasi Jeremiah.
»Ettekö?»
»Emme.»
Jeremiah seisoi mieliasennossaan. Hymyilevä mr Blandois avasi viittansa pistääkseen kätensä povitaskuun, mutta pysähtyi sanoakseen, naurava ilme silmissään, jotka mr Flintwinchin mielestä olivat liian lähekkäin:
»Te muistutatte kovin erästä ystävääni! Ette kuitenkaan niin tarkalleen kuin hetki takaperin luulin pimeässä — jonka erehdyksen pyydän täten anteeksi; olen aina toivoakseni valmis tunnustamaan hairahdukseni, sekin kuuluu avomieliseen luonteeseeni — olette kuitenkin hyvin ystäväni näköinen.»
»Vai niin!» sanoi Jeremiah äreästi. »Mutta minä en ole saanut keneltäkään enkä mistään tietoja Blandois-nimisestä henkilöstä.»
»Ettekö todellakaan?»
»En todellakaan.»
Mr Blandois, joka ei ensinkään pannut pahakseen tätä Clennam ja Kumpp:n kirjeenvaihtajain laiminlyöntiä, otti lompakon povitaskustaan ja etsi eräästä sen lokerosta kirjeen, jonka ojensi Flintwinchille. »Epäilemättä tunnette hyvin käsialan. Ehkäpä kirje puhuu puolestaan eikä vaadi mitään tiedonantoa. Te ymmärrätte paljoa paremmin tällaisia liikeasioita kuin minä. Onnettomuudekseni on minussa enemmän sitä, mitä maailma (mielivaltaisesti) nimittää herrasmieheksi, kuin liikemiestä.»