»Ettekö näe paholaisia?»
»En», mr Flintwinch kääntyi töykeänä kysyjään päin, »en näe piruja, jotka esittäytyisivät sellaisina ja sennimisinä».
»Haha! Kas, tässäpä on muotokuva.»
(Hän katseli yhä mr Flintwinchiä, ikäänkuin tämä olisi ollut muotokuva.)
»Se on muotokuva, kuten huomautitte, sir.»
»Saanko kysyä, kuka se on, mr Flintwinch?»
»Mr Clennam-vainaja. Mrs Clennamin mies.»
»Tuon merkillisen kellon entinen omistaja, kenties?» kysyi vieras.
Mr Flintwinch, joka oli vilkaissut muotokuvaan, kiertyi ympäri ja huomasi taas olevansa samanlaisen katseen ja hymyn esineenä. »Niin on, mr Blandois», vastasi hän äreästi. »Se oli hänen, ja sitä ennen se oli hänen setänsä, ja Herra ties kenenkä hallussa se sitä ennen oli ollut; siinä kaikki, mitä tiedän sen sukutaulusta.»
»Hän on voimakaspiirteinen luonne, mr Flintwinch, ystävättäremme tuolla yläkerrassa.»