»Niin on, sir», myönsi Jeremiah kiertyen taas vieraaseen päin, kuten hän teki koko tämän keskustelun aikana, aivan kuin ruuvikone, joka aina irtautuu otteestaan, sillä toinen ei muuttunut vähääkään, ja hänen täytyi joka kerta peräytyä hiukan. »Hän on merkillinen nainen. Erittäin rohkea — erittäin lujaluonteinen.»
»He lienevät olleet hyvin onnelliset», arvaili Blandois.
»Kutka?» kysyi mr Flintwinch, taas kiertyen.
Mr Blandois ojensi oikean etusormensa sairashuoneeseen päin ja vasemman muotokuvaan päin, pani sitte kädet puuskaan ja asettui seisomaan hajasäärin, hymyillen koko ajan mr Flintwinchille ylhäältä päin, niin että nenä painui ja viikset kohosivat.
»Yhtä onnelliset kuin useimmat muutkin naimisissa olevat, otaksun», vastasi mr Flintwinch. »En voi sanoa. En tiedä. Salaisuuksia on kaikissa perheissä.»
»Salaisuuksia!» huudahti mr Blandois vilkkaasti. »Sanokaa se vielä kerta, poikani.»
»Sanon, että salaisuuksia on kaikissa perheissä.» Mr Blandois oli äkkiä pöyhistynyt ja paisunut niin, että toinen melkein tunsi hänen laajentuneen rintansa pyyhkäisevän kasvojaan.
»Niin on», huusi hän taputellen mr Flintwinchiä hartioihin ja huojutellen häntä edestakaisin. »Haha! Olette oikeassa! Niin juuri on. Salaisuuksia? Voi taivas sentään! Hitonmoisia salaisuuksia on muutamissa perheissä, mr Flintwinch!» Näin taputeltuaan mr Flintwinchiä molemmille hartioille moneen kertaan, ikäänkuin olisi leikillisesti ja ystävällisesti kiusoitellut häntä jostakin hänen sanomastaan kompasanasta, ojensi hän käsivartensa ylös, taivutti päänsä taapäin, risti kätensä sen taakse ja purskahti remuavaan nauruun. Mr Flintwinchin oli turha koetella ruuvikoneensa pystyväisyyttä häneen. Hän päästeli yhä nauruansa.
»Mutta sallikaa minun hetkeksi ottaa kynttilä», pyysi hän, herettyään nauramasta. »Katselkaamme tämän merkillisen naisen miestä. Hm!» Hän piteli kynttilää käsivarsi suorana. »Päättävä ilme on näilläkin kasvoilla, vaikkei se ole samanluontoinen kuin rouvan. Näyttää siltä kuin hän sanoisi — mitäs se olikaan — Et Saa Unohtaa — eikö totta, mr Flintwinch? Totta tosiaan, niin se juuri on!»
Antaessaan kynttilän takaisin katsoi hän kuvaan vielä kerran ja sitten astuessaan toisen seurassa huolettomasti eteiseen selitti, että se oli ihastuttava vanha talo ja että sen tarkastaminen oli tuottanut hänelle suurta huvia, jota hän ei olisi tahtonut menettää sadasta punnasta.