»Se on nyt kauniina edessänne», huomautti Arthur.
»Kauniina kuin kesäinen virta», huudahti toinen innostuneena, »ja kautta Jupiterin, minä ihailen sitä hehkuvasti ja haluan palavasti päästä sen kilparadalle. Se on maailmoista paras! Ja kutsumukseni! Se on kutsumuksista paras, eikö totta?»
»Täynnä mielenkiintoa ja kannustavaa innostusta, luulisin», vastasi
Clennam.
»Ja petosta ja teeskentelyä», lisäsi Gowan nauraen, »älkäämme unohtako sitä. Toivon pystyväni siihen; mutta tässä juuri ilmenee, että olen pettynyt mies. En luultavasti kykene suhtautumaan siihen kyllin vakavasti. Meidän kesken puhuen pelkään olevani juuri sen verran katkeroitunut, etten kykene siihen.»
»Kykene mihin?» kysyi Clennam.
»Ylläpitämään sitä. Auttamaan itseäni vuorostani, kuten muut minun edelläni ovat tehneet, suostumaan teeskentelyyn ja petkutukseen. Teeskentelemään tekeväni työtä, opiskelevani, kärsivällisesti odottavani, palvovani taidettani, uhraavani sille monta yksinäistä päivää, luopuvani monesta hauskuudesta sen tähden, eläväni siinä ja niin edespäin — lyhyesti, suostumaan teeskentelyyn, kuten tapa vaatii.»
»Mutta tuleehan miehen pitää arvossa omaa kutsumustaan, olipa se mikä hyvänsä, ja ajatella olevansa velvollinen työskentelemään siinä ja vaatimaan sille ansionmukaista arvoa, eikö niin?» tuumi Clennam. »Ja teidän kutsumuksenne, Gowan, ansaitsee kyllä tämän palvonnan ja palveluksen. Ja tunnustan uskovani kaiken taiteen ansaitsevan sitä.»
»Kuinka hyvä ihminen te olette, Clennam!» huudahti toinen pysähtyen katselemaan häntä, ikäänkuin vastustamattoman ihailun valtaamana. »Mikä mainio toveri! Te ette ainakaan ole milloinkaan pettynyt. Se on helppo nähdä.»
Tosissa sanottuna olisi tämä ollut niin julmaa, että Clennam varmasti päätteli sen olevan vain leikkipuhetta. Gowan laski pysähtymättä kätensä hänen olalleen ja jatkoi keveästi ja nauraen:
»Clennam, en halua häiritä yleviä unelmianne ja maksaisin jotakin (jos minulla jotakin olisi) voidakseni elää tällaisessa ruusunpunaisessa sumussa. Mutta mitä ammatissani teen, sen teen kaupaksi. Ja sen, mitä me kaikki toverit teemme, sen teemme kaupaksi. Ellemme tekisi työtämme myytäväksi mahdollisimman hyvästä hinnasta, emme tekisi sitä ensinkään. Koska se on työtä, on se tehtävä; mutta se on kylläkin, helposti tehty. Klikki muu on hölynpölyä. No, tällainen hyöty (tai vahinko) teillä on siitä, että olette oppinut tuntemaan toiveissaan pettyneen miehen: saatte kuulla totuuden.»