»Entä, sitten?»
»Entä sitten?» kertasi mrs Flintwinch. »Niin sanoin silloinkin itsekseni. Entä sitten? Mitäpä hyötyä oli miettimisestä? Kun nuo molemmat viisaat olivat päättäneet asian, niin mitäpä minulla oli siihen sanomista? Ei mitään.»
»Äitinikö oli suunnitellut asian?»
»Herra siunatkoon teitä, Arthur, ja suokoon minulle anteeksi!» huudahti Affery, puhuen aina matalalla äänellä. »Elleivät he molemmat olisi olleet yhtä mieltä, niin kuinka siitä olisi voinut tulla mitään? Jeremiah ei milloinkaan mielistellyt minua; kuinkapa se olisi tullut kysymykseenkään, kun olimme eläneet samassa talossa ja hän oli komennellut minua niin monta vuotta. Hän sanoi minulle eräänä päivänä näinikään: 'Affery', sanoi hän, 'nyt kerron sinulle jotakin. Mitä sinä pidät Flintwinch-nimestä?' 'Mitäkö pidän siitä?' sanoin minä. 'Niin,' sanoi hän, 'sillä sinä otat sen nyt omaksesi', sanoi hän. 'Otan omakseni?' sanoin minä. 'Jere-mi-ah!' Voi, kyllä hän on ovela!»
Mrs Flintwinch alkoi levitellä päällimmäistä hurstia vuoteelle, huopaista sen päälle ja sitten peittoa, aivan kuin olisi jo lopettanut kertomuksensa.
»Entä sitten?» kysyi Arthur taas.
»Entä sitten?» kertasi mrs Flintwinch taas. »Minkäs minä sille tein? Hän sanoi minulle: 'Sinun ja minun täytyy mennä naimisiin, ja sanonpa sinulle minkätähden. Hän on käynyt sairaloiseksi ja tarvitsee alituista palvelusta huoneessaan, ja meidän on oltava paljon hänen kanssaan eikä hänellä ole ketään muita luonansa kuin me, ja näin sopii kaikin puolin parhaiten. Hän on samaa mieltä kuin minäkin', sanoi hän, 'niin että pane vain hattu päähäsi ensi maanantai-aamuna kello kahdeksan, niin suoritamme asian'.» Mrs Flintwinch tukki peiton patjan alle.
»Entä sitten?»
»Entä sitten?» kertasi mrs Flintwinch. »Minä suostuin. Istahdin tuolille ja sanoin sen. No! — Jeremiah sanoi silloin minulle: 'Mitä kuulutuksiin tulee, niin on ensi sunnuntai kolmas koulutuspäivä (kävin ilmoittamassa jo kaksi viikkoa takaperin), ja siksi määräsin maanantain vihkipäiväksi. Hän puhuu itse sinulle tästä ja huomaa sinut nyt valmistuneeksi, Affery.' Samana päivänä hän puhui minulle ja sanoi: 'Affery, olen kuullut, että sinä ja Jeremiah aiotte naimisiin. Olen iloinen siitä ja niin sinäkin olet, täydestä syystä. Se on hyvä sinulle ja hyvin sopivaa minulle näissä oloissa. Hän on ymmärtäväinen ja luotettava mies, sitkeä ja hurskas mies. Mitäpä minä saatoin sanoa, kun asia oli jo näin pitkällä? Niin, vaikka olisi ollut puhe minun — tukehduttamisestani naittamisen sijasta» — mrs Flintwinch mietti päänsä ympäri keksiäkseen tämän ilmaisumuodon — »en olisi voinut virkkaa sanaakaan kahta niin viisasta vastaan».
»Sen uskon kyllä.»