Eukko väänsi suutansa sanoakseen »en», pudisti päätänsä ja sovitteli pielusta päälliseensä..
»Mitenkä se tapahtui?»
»No, Jeremiah tietysti», vastasi Affery päällisen kulma hampaissa.
»No, tietysti hän ehdotti sitä, mutta kuinka te tulitte ajatelleeksi sellaista? En olisi luullut teidän kumpaisenkaan menevän naimisiin, ja kaikkein vähimmän toinen toisenne kanssa.»
»Enkä minä myöskään», sanoi mrs Flintwinch sitoen päällisen nauhoja.
»Sitähän minäkin. Milloin aloitte ajatella toisin?»
»En minä alkanutkaan ajatella toisin», vastasi mrs Flintwinch.
Pannessaan pielusta paikoilleen huomasi hän, että Arthur yhä katseli häntä ikäänkuin odottaen vastauksen jatkoa, antoi pielukselle aimo tönäyksen ja kysyi sitte: »Minkäs minä sille tein?»
»Naimisiinmenollenneko?»
»Tietysti», vastasi mrs Flintwinch. »Ei se ollut minun keksintöni. En ollut milloinkaan ajatellut sitä. Oli minulla muutakin tekemistä kuin ajatella, oli totisesti. Teidän äitinne piti kyllä huolen siitä, silloin kun hän oli jalkeilla, ja hän oli vielä siihen aikaan jalkeilla.»