»Sinun maljasi!»
Taas hän ryyppäsi.
»Pojan malja!»
Vielä ryyppy.
»Ja kaikkien Saint Paulin seuduilla asuvien ystävieni malja!» Hän tyhjensi lasinsa ja asetti sen pöydälle, jättäen kesken tämän vanhanaikaisen kansalaismaljan ja tarttui laatikkoon. Tämä oli rautainen, neliönmuotoinen, sivu noin kaksi jalkaa pitkä, ja hän kantoi sitä jotensakin kevyesti kainalossaan. Jeremiah katseli epäluuloisin silmin, kuinka hän käsitteli sitä; hän koetteli sitä, ollakseen varma siitä, että toinen piteli sitä kyllin lujasti, käski häntä hengen uhalla olemaan huolellinen tehtävässään ja sitte hiipi varpaillaan huoneesta avaamaan hänelle ovea. Affery, arvaten edeltäpäin viime liikkeen, oli jo portaissa. Asioiden kulku oli niin luonnollinen ja tavallinen, että hän, siinä seisten, saattoi kuulla oven avautuvan, tunsi yöilman viimaa ja näki tähdet taivaalla.
Mutta nyt seurasi unen merkillisin osa. Hän pelkäsi miestään niin, ettei kyennyt vetäytymään portailta huoneeseensa (kuten hän kyllä olisi hyvin ehtinyt tehdä ennen kuin mies oli sulkenut oven), ja seisoi paikallaan tuijottaen. Seuraus oli, että toinen törmäsi häneen astuessaan kynttilä kädessä portaita ylös mennäkseen nukkumaan. Mr Flintwinch näytti hämmästyneeltä, muttei virkkanut mitään. Astuen edelleen piti hän vaimoaan koko ajan silmällä, ja tämä, joka kokonaan oli hänen vallassaan, peräytyi hänen edellään. Näin, toinen kulkien takaperin edellä ja toinen seuraten perässä, pääsivät he omaan huoneeseensa. Mutta ovi oli tuskin sulkeutunut heidän perässään, kun mr Flintwinch tarttui vaimoaan kurkusta ja pudisteli häntä, kunnes Affery oli sininen kasvoiltaan.
»No, Affery, vaimo — Affery!» sanoi mr Flintwinch. »Oletko nähnyt unta?
Herää, herää! Mikäs on hätänä?»
»Hätänäkö — Jeremiah?» läähätti mrs Flintwinch, pyöritellen silmiään.
»No, Affery — vaimo — Affery! Sinä olet unissasi lähtenyt vuoteestasi, rakkaani. Tulin tänne nukahdettuani hetkisen tuolla alhaalla ja tapasin sinut käärittynä vaippaasi ja painajaisen kiusaamana. Affery vaimo», lisäsi mr Flintwinch, ystävällinen hymy ilmeikkäillä kasvoillaan, »jos vielä kerran näet tällaista unta, niin merkitsee se, että olet lääkkeen tarpeessa. Ja minä annan sinulle annoksen sitä, eukkoseni — aimo annoksen.»
Mrs Flintwinch kiitti häntä ja ryömi sänkyynsä.