»Ah! Aivan niin», vastasi vanha mies. »Te sanotte hänelle sen nyt. Ette ole sanonut hänelle sitä ennen, mutta sanotte sen nyt. Niin, niin! Aivan oikein! Tiedätte, että seisoin teidän ja hänen isänsä välillä niin kauan, ettei kuolemakaan näytä muuttaneen asiaa, vaan on kuin seisoisin siinä yhä edelleen.
»Sentähden tahdon vilpittömästi ja ehdottomasti saada tämän asian selväksi. Arthur, suvaitkaa kuulla, ettei teillä ole oikeutta epäillä isäänne eikä mitään aihetta siihen.»
Hän asetti kätensä pyörätuolin selkänojalle ja mutisten itsekseen työnsi emäntänsä hitaasti takaisin kirjoituspöydän ääreen. »Sen varalta», jatkoi mr Flintwinch jääden seisomaan tuolin taakse, »että lähtisin tieheni jättäen tehtäväni kesken ja että minua taas kutsuttaisiin sitä jatkamaan, kun uudelleen joudutte riitaan keskenänne, sen varalta kysyn, onko Arthur kertonut, miten hän aikoo menetellä liikkeen suhteen».
»Hän on luopunut siitä.»
»Hän on kai luovuttanut sen jollekulle?»
Mrs Clennam katsahti poikaansa, joka nojautui ikkunaan. Arthur huomasi hänen katseensa ja vastasi: »Äidilleni tietysti. Hän tekee siinä asiassa niin kuin häntä miellyttää.»
»Ainoa miellyttävä puoli», vastasi mrs Clennam oltuaan hetken vaiti, »minkä saatan keksiä pettymyksessäni, on se, että voin auttaa vanhaa, uskollista palvelijaa eteenpäin. Poikani, jonka olin toivonut miehuutensa kukoistuksessa valavan uutta nuoruutta ja voimaa vanhaan liikkeeseemme ja tekevän sen tuottoisaksi ja mahtavaksi, pettää toiveeni. Jeremiah, kapteeni pakenee laivasta, mutta sinä ja minä vajoamme tai pelastumme sen mukana.»
Jeremiah, jonka silmät välähtivät kuin hän olisi, nähnyt rahaa, loi poikaan pikaisen katseen, joka näytti sanovan: »Sinulle en ole kiitoksen velassa tästä, sinä et ole tehnyt mitään asian hyväksi.» Sitte hän sanoi emännälleen kiittävänsä häntä ja että Affery kiitti häntä ja ettei hän milloinkaan eikä Affery milloinkaan hylkäisi häntä. Lopuksi hän veti kellonsa esille taskun syvyyksistä, ilmoittaen: »Yksitoista. Osterienne aika!» Ja vaihtamatta puheenaineen mukana ilmettä tai käytöstä hän soitti kelloa.
Mutta mrs Clennam oli päättänyt kohdella itseään entistä ankarammin, koska oli otaksuttu, että syntien sovitus oli hänelle tuntematonta, ja kun osterit tuotiin, kieltäytyi hän syömästä niitä. Ne näyttivät houkuttelevilta; valkoisella liinalla peitetyllä tarjottimella oli valkoinen lautanen, ja sille oli asetettu kahdeksan osteria kehän muotoon; vieressä oli kappale ranskanleipää ynnä voita ja pieni tanakka lasi kylmää viiniä ja vettä; mutta hän vastusti kaikkia suostutteluja ja lähetti tarjottimen alas taas — epäilemättä merkiten toimituksen hengellisen tilikirjansa tulopuolelle.
Tätä osteriateriaa ei tarjonnut Affery, vaan se tyttö, joka oli ilmestynyt kellon soidessa, sama, joka oli ollut hämärässä huoneessa edellisenä iltana. Nyt kun hänellä oli tilaisuutta tarkastaa häntä, huomasi Arthur, että hänen pieni vartalonsa, hennot kasvonpiirteensä ja kapea, köyhä pukunsa tekivät hänet paljoa nuoremman näköiseksi kuin mitä hän oikeastaan oli. Hän oli luultavasti noin kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen nainen, mutta kadulla olisi häntä luullut miltei puolta nuoremmaksi. Ei siksi, että hänen kasvonsa olisivat olleet erikoisen nuoret, sillä todellisuudessa niissä näkyi enemmän huolen ja huolenpidon jälkiä kuin oli luonnollista siinä iässä, mikä hänellä korkeintaan saattoi olla; mutta hän oli niin pieni ja hento, kevytliikkeinen ja arka ja näytti olevan niin tietoinen siitä, ettei sopinut näiden kolmen jäykän aikuisen pariin, että hän käyttäytyi aivan kuin pelästynyt lapsi ja oli hyvin sellaisen näköinenkin.