»Pelkään — toivon, ettei ole vastoin asetuksia — että hän tuo lapset mukanaan.»
»Lapset?» ihmetteli vartija. »Ja vastoin asetuksia? Voi taivas, meillähän on täällä oikea lasten leikkikenttä. Lapsia! Ohhoh, niitä täällä suorastaan vilisee. Montako teillä on?»
»Kaksi», vastasi vanki, nostaen taas epävarman kätensä huulilleen ja kääntyen menemään sisälle vankilaan.
Vartija katseli hänen jälkeensä. »Ja sinä olet yksi, mikä tekee kolme», huomautti hän itsekseen. »Ja lyönpä vetoa kruunusta, että vaimosi on yksi. Siitä tulee jo neljä. Ja panen lisäksi likoon puolikruunusen siitä, että vielä viides on tulossa! Luulenpa vielä, totta tosiaan, tietäväni, kumpi on avuttomampi, syntymätön vauva vai sinä.»
Kaikki hänen otaksumansa osuivat kohdalleen. Vaimo tuli seuraavana päivänä, -mukanaan kolmivuotias poikanen ja pieni kaksivuotias tyttö, ja vartijan arvelut saivat täyden vahvistuksen.
»Joko olette saanut huoneen?» kysyi portinvartija parin viikon kuluttua.
»Jo sain oikein hyvän huoneen.»
»Kai sinne hankitaan yhtä ja toista kalustusta, vai kuinka?» kysyi vartija.
»Erään ajurin pitäisi tänään iltapäivällä tuoda sinne muutamia välttämättömimpiä huonekaluja.»
»Rouva ja pienokaiset kai tulevat teille seuraksi?» kyseli vartija edelleen.