KAHDEKSAS LUKU
Telkien takana
Arthur Clennam seisoi kadulla aikoen kysyä joltakin ohikulkijalta, mikä paikka tämä oli. Hän antoi muutamien mennä ohi, heidän kasvonsa kun eivät rohkaisseet häntä tekemään kysymystään, ja seisoi yhä samassa paikassa kadulla, kun siihen ilmestyi vanha mies, joka kääntyi vankilan pihaan.
Hän kulki hyvin kumarassa ja laahustihe eteenpäin hitaasti ja hajamielisenä, mikä teki Lontoon meluavat kadut hänelle vähemmin turvallisiksi kulkupaikoiksi. Hän oli likaisesti ja köyhästi puettu kuluneeseen, muinoin siniseen takkiin, joka ylettyi nilkkoihin ja oli napitettu leukaa myöten, missä se katosi kalpean samettikaulusvainajan sisään. Kappale punaista kangasta, jolla tämä aave elinaikanaan oli kangistettu, oli nyt paljastunut ja törrötti ukon niskassa yhdessä mykkyrässä harmaiden hiusten ja kuluneen kaulaliinan ja soljen kanssa, niin että hattu oli työntyä päästä. Rasvainen oli hattu ja nukaton; se riippui silmillä, lieri oli haljennut ja käppyräinen ja hatun alla roikkui nenäliinan kulma. Housut olivat niin pitkät ja väljät ja kengät niin kömpelöt ja isot, että ukko kävellä kompuroi kuin norsu; vaikeata oli kuitenkin sanoa, minkä verran tämä johtui astuntatavasta ja minkä verran kömpelöistä vaatteista ja kengistä. Toisessa kainalossaan kantoi hän vetelää, lopenkulunutta koteloa, jossa oli jonkinlainen puhallussoitin; samassa kädessä oli hänellä hitunen nuuskaa vaaleanruskeassa paperikäärössä, josta hän veti pitkän siemauksen vanhan sinisen nenäparkansa lohduksi juuri kun Arthur Clennam katsoi häneen.
Tälle vanhukselle, joka juuri oli astumaisillaan pihaan, esitti hän kysymyksensä koskettaen hänen olkapäähänsä. Ukko pysähtyi ja katsoi taaksensa, laimeissa, harmaissa silmissä sellainen ilme, kuin olisivat ajatukset olleet kaukana ja kuin hän olisi hiukan huonokuuloinen.
»Anteeksi, sir», toisti Arthur kysymyksensä, »mikä paikka tämä on?»
»Häh! Mikäkö paikka?» vastasi ukko, keskeyttäen nuuskaamisensa ja osoittaen vankilaa katsomatta siihen. »Tämä on Marshalsea, sir.»
»Velkavankilako?»
»Sir», vastasi vanhus ja näytti pitävän huomautusta sen tarkoituksesta jotensakin tarpeettomana, »tämä on velkavankila».
Hän kääntyi ja jatkoi matkaansa.