Parin päivän kuluttua ilmoitettiin koko kaupungille, että Edmund Sparkler, esquire, mainion, maailmankuulun mr Merdlen poikapuoli, oli nimitetty jäseneksi verukevirastoon; ja kaikille hartaille uskovaisille kuulutettiin, että tätä erinomaista nimitystä oli iloiten tervehdittävä suopeana ja armollisena suosion merkkinä, jonka suopea ja armollinen Decimus soi liikeharrastuksille, kun niiden täytyi tällaisessa suuressa liikemaassa — ja niin edespäin torventörähdysten säestämänä. Näin, hallituksen suosion kannattamana, edistyi ja menestyi ihmeellinen pankki samoin kuin kaikki muut ihmeelliset yritykset, ja uteliaita vaelsi Harley Streetille, Cavendish Squaren varrelle, vain töllistelemään taloa, jossa tämä kullattu ihmeolio asui.

Ja kun he näkivät hovimestarin kurkistavan ulos eteisen ovelta jonkun alentuvaisuuspuuskan aikana, ihmettelivät töllistelijät, kuinka rikkaalta hän näytti, ja aprikoivat, kuinka paljon rahaa hänellä saattoi olla ihmeellisessä pankissa. Mutta jos he olisivat tunteneet tämän kunnioitettavan Nemesiksen paremmin, eivät he olisi aprikoineet sitä, vaan olisivat pennilleen määritelleet tämän summan suuruuden.

YHDEKSÄSVIIDETTÄ LUKU

Raivoava kulkutauti

Samoin kuin kokemus varmasti todistaa ihmisen hengittävän ilmaa, samoin todistaa se myös, että siveellistä tartuntaa on vähintäin yhtä vaikea vastustaa kuin ruumiillistakin, että sellainen tauti leviää pahanlaatuisena ja nopeasti kuin rutto, että se kerran vauhtiin päästyään ei katso säätyä eikä toiminta-alaa, vaan tarttuu terveimpiinkin ja kehittyy erilaisimmissakin rakenteissa. Arvaamaton siunaus ihmiskunnalle olisi, että tämän tartunnan saanut, joka heikkona tai heittiönä sallii turmiollisten taudinitujen itsessään kehittyä, heti pidätettäisiin ja pantaisiin ankaran valvonnan alaiseksi (jottemme sanoisi: muitta mutkitta tuhottaisiin), ennenkuin myrkky on leviämiskykyistä.

Samoin kuin iso valkea kohinallaan laajalti täyttää ilman, niin humisi mahtavien Barnaclein loimuun puhaltama pyhä liekki Merdlen nimeä yhä äänekkäämmin. Se asui kaikkien huulilla ja soi kaikkien korvissa, Merdlen kaltaista miestä ei milloinkaan ollut nähty eikä milloinkaan nähtäisi. Kuten on sanottu, ei kukaan tiennyt mitä hän oli tehnyt, mutta kaikki olivat selvillä siitä, että häntä suurempaa ei ollut ilmestynyt.

Bleeding Heart Yardissa, jossa ei ollut liikaa puolipennystäkään, oli tämä mallimies yhtä vilkkaan mielenkiinnon esineenä kuin pörssissä. Mrs Plornish, joka nyt, pieni vanha isäukkonsa ja Maggy apulaisina, piti mauste- ja sekatavarakauppaa pienessä siistissä puodissa Yardin hienossa osassa, portaiden yläpäässä, jutteli lavealti hänestä ostajiensa kanssa myymäpöydän ääressä. Mr Plornish, jolla oli pieni osake pienessä rakennusyhtiössä naapuristossa, kertoi seisten muurauslasta kädessä rakennustelineillä ja talojen katoilla kuulleensa, että mr Merdle oli ainoa, »huomatkaa», joka kykeni auttamaan heitä siihen, niihin he kaikki pyrkivät, »huomatkaa», hankkimaan heille hyvän toimeentulon. Huhu kuiskaili, että mr Baptist, mr ja mrs Plornishin ainoa vuokralainen, pani talteen ansionsa, jotka säästyivät hänen eläessään yksinkertaisesti ja kohtuullisesti, sijoittaakseen ne sitten johonkin mr Merdlen varmaan yritykseen. Naispuolisille yardilaisille, jotka tulivat saamaan muutaman luodin teetä ja satakunta naulaa lavertelua, antoi mrs Plornish tiedoksi, että he, »ma'am», olivat kuulleet serkultaan Mary-Annelta, joka työskenteli eräässä liinavaateliikkeessä, että mrs Merdlen puvut täyttivät kolme vaunua, että hän oli kauniimpi kuin kukaan, missään maassa elävä nainen ja että hänellä oli povi kuin marmoria, että mikäli he olivat kuulleet hänen poikansa edellisestä avioliitosta oli otettu hallitukseen; hän oli ollut kenraalina ja marssittanut sotajoukkoja ja kruunattu voitoilla, jos kaikkea kuulemaansa saattoi uskoa. Vielä tiesi mrs Plornish, että kerrottiin mr Merdlen sanoneen, että hän, jos olisi katsonut kannattavan, olisi voinut ottaa haltuunsa koko hallituksen, pyytämättä mitään voittoa, muttei voinut tehdä sitä tappiokseen. Eipä olisi luullut, arveli mrs Plornish, hänen kärsivän siitä suurtakaan vahinkoa, kun saattoi valehtelematta sanoa, että hänen tiensä oli laskettu kullalla. Oli todella ikävää, ettei voitu tehdä sitä hänelle kannattavaksi, sillä tällainen mies ja vain tällainen tiesi, kuinka leipä- ja liharuuan hinta oli noussut ja tällainen mies ja vain tällainen saattoi ja tahtoi saada sen alenemaan.

Niin yleisenä ja raivoisana riehui tämä kulkutauti Bleeding Heart Yardissa, etteivät potilaat tointuneet edes mr Pancksin vuokrankantopäiviksi. Näissä tilaisuuksissa sai tauti sen omituisen muodon, että potilas tunsi saavansa sanomatonta lohdutusta ja puolustusta viittaamalla ihmeitä tekevään nimeen.

»Kas niin!» saattoi mr Pancks sanoa vuokralaiselle, joka ei ollut maksanut. »Rahat tänne! Joutukaa!»

»Minulla ei ole rahaa, mr Pancks», saattoi vuokralainen vastata; »puhun totta, kun sanon, etten ole saanut edes kuusipennystä kokoon sitä varten».