Clennam, entinen ilme silmissään, äänsi: »Ah!»
»Palaan siihen vielä, kuten näette.»
»Niin. Huomaan, että palaatte siihen vielä», myönsi Clennam, ihmetellen mistä syystä.
»Eikö ole omituista, että ne houkuttelisivat pikku altronkin pauloihinsa? Niinhän sanoitte äsken, vai kuinka?» kysyi Pancks poltellen.
»Niin sanoin.»
»Niin. Mutta ajatelkaas, että koko Yardin on käynyt samoin. Ajatelkaa, että he vuokrankantopäivinäni siellä täällä ja kaikkialla vastaavat minulle vain puhumalla niistä, joko he sitte maksavat tai ovat maksamatta. Merdle, Merdle, Merdle, aina vain Merdle.»
»Kummallista, kuinka tuollainen tarttuma saattaa levitä», ihmetteli
Arthur.
»Niin kyllä», vastasi Pancks. Poltettuaan minuutin ajan lisäsi hän kuivakiskoisemmin, kuin hänen äskeinen voitelunsa olisi edellyttänyt: »Sentähden, katsokaas, etteivät nämä ihmiset ymmärrä, mistä on kysymys.»
»Eivät hitustakaan», vahvisti Clennam.
»Eivät hitustakaan», huusi Pancks. »Eivät tiedä mitään koroista, eivät tiedä mitään rahakysymyksistä. Eivät ole eläissään tehneet laskelmia, eivät milloinkaan askarrelleet sellaisissa, sir!»