»Koska valmistelut sujuvat näin tyydyttävästi, rakkaani, aion muodollisesti ilmoittaa — hm — asiasta mrs Generalille —»
»Isä», vastasi Fanny keskeyttäen isänsä tuon nimen kuullessaan, »en ymmärrä mitä tämä asia kuuluu mrs Generalille».
»Ystäväni», vastasi mrs Dorrit, »sehän on kohteliaisuudenosoitus — hm — hienolle, hyvinkasvatetulle —»
»Oh! Tuo mrs Generalin hienous ja hyvä kasvatus tekee minut ihan sairaaksi!» sanoi Fanny; »olen kyllästynyt koko mrs Generaliin».
»Kyllästynyt», toisti mr Dorrit, moittivan hämmästyneenä, »mrs — hm —
Generaliin!»
»Kerrassaan ikävystynyt häneen, isä», vahvisti Fanny. »En todellakaan ymmärrä, mitä minun avioliittoni liikuttaa häntä. Pysyköön hän omissa naimapuuhissaan — jos hänellä on sellaisia.»
»Fanny», vastasi mr Dorrit juhlallisen, vakavan kankeana, keveästi, huolettomasti esiintyvän tyttärensä vastakohtana, »pyydän sinua selittämään — hm — mitä tarkoitat».
»Tarkoitan, isä», vastasi Fanny, »että jos mrs Generalilla sattuu olemaan joitakin omia avioliittosuunnitelmia, niin olen varma siitä, että ne vaativat kaiken hänen niukan aikansa. Ja jos ei hänellä ole sellaisia, niin sitä parempi, mutta sittekään en haluaisi mitään ilmoitettavan hänelle.»
»Salli minun kysyä, Fanny», sanoi mr Dorrit, »miksi ei».
»Siksi, että hän voi itsekin hankkia tiedon kihlauksestani, isä», vastasi Fanny. »Hän on totisesti kylliksi valpas. Sen olen nähnyt. Anna hänen itse ottaa selvä siitä. Ellei onnistu, niin hän saa tietää sen ainakin, kun olen naimisissa. Ja toivon, ettet katso minun käyttäytyvän pahasti sinua kohtaan, isä, Jos sanon, että mielestäni hän silloin saa tietää sen kyllin ajoissa.»