»Älkää vakuuttako minulle mitään!» vastasi mr Dorrit. »En tahdo mitään vakuutuksia palvelijaltani. Te tahdoitte tehdä pilkkaa. Saatte lähteä talostani — hm — koko palvelijakunta saa lähteä tiehensä. Mitä te odotatte?»
»Vain määräyksiä, sir.»
»Se on valhe», ärähti mr Dorrit; »johan saitte määräyksenne. Hm — hm. Viekää terveiseni mrs Generalille ja ilmoittakaa, että pyydän häntä, jos hänelle sopii, tulemaan puheilleni pariksi minuutiksi. Siinä on määräykset teille.»
Toimittaessaan asiaansa huomautti mr Tinkler kenties, että mr Dorrit oli raivoisalla tuulella. Oli miten oli, mutta mrs Generalin hameet kuuluivat varsin pian kahisevan ulkopuolella, tullessaan — voisi melkein sanoa rientäessään — käytävää pitkin harvinaisella kiireellä. Lähempänä ovea ne kuitenkin hiljensivät vauhtia ja purjehtivat sitte sisään viileän tyynesti, kuten tavallista.
»Mrs General», sanoi mr Dorrit, »istukaa».
Mrs General taivutti sirosti päätänsä kiitokseksi ja vaipui mr Dorritin tarjoamalle tuolille.
»Madam», jatkoi tämä herrasmies, »koska hyväntahtoisesti olette ottanut — hm — muovaillaksenne tyttärieni käytöstä ja koska olen saanut sen käsityksen — hm — ettei mikään heitä koskeva — hm — ole teille yhdentekevää —»
»Mahdotonta ajatellakaan», vastasi mrs General äärimmäisen kylmäkiskoisesti.
»— sentähden tahdon ilmoittaa teille, madam, että läsnäoleva tyttäreni —»
Mrs General taivutti hiukan päätänsä Fannylle, joka teki syvän kumarruksen mrs Generalille ja sitte kohotti päänsä taas ylpeästi pystyyn.