»En.»
Tarkalleen samanlainen vastaus kuin äskenkin ja se pystytti niinikään ylipääsemättömän aitauksen.
»Te kysyitte, voinko selittää tämän häviämisen itselleni», muistutti mrs Clennam tuimasti, »ettekä voinko selittää sitä teille. En yritäkään selittää sitä teille. Mielestäni se ei ole minun asiani enempää kuin teidänkään asianne on kysellä sitä.»
Mr Dorrit vastasi taivuttamalla anteeksipyytävästi päätänsä. Peräytyessään ja valmistautuessaan sanomaan, ettei hänellä ollut muuta kysyttävää, hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka synkästi ja jäykästi rouva tuijotti lattiaan, kasvoillaan eräänlainen päättävän odotuksen ilme; ja tarkalleen sama ilme kuvastui mr Flintwinchin kasvoilla hänen seistessään vähän matkan päässä pyörätuolista, silmät niinikään luotuina lattiaan, ja hiljaa hieroskellessaan leukaansa oikealla kädellään.
Samassa mistress Affery (esiliinallinen nainen oli tietysti hän) pudotti kynttilänjalan kädestään ja huudahti: »Taas! Voi hyvä Jumala! Siinä se nyt taas on! Kuuletko, Jeremiah? Noin!»
Jos jotakin ääntä kuului, oli se niin heikkoa, että eukon täytyi olla erikoisesti harjaantunut kuuntelemaan ääniä; mutta mr Dorrit luuli kuitenkin kuulevansa jotakin ikäänkuin kuivien lehtien putoilemista. Eukon kauhu näytti lyhyeksi hetkeksi tarttuneen kaikkiin muihinkin, ja he kuuntelivat.
Mr Flintwinch liikahti ensimmäisenä. »Affery, eukkoseni», sanoi hän lähestyen tätä syrjittäni, kädet nyrkissä ja kyynärpäät vapisten halusta saada ravistella häntä, »sinulla on yhä vanhat metkusi. Ensi kerralla sinä kuljet unissasi, eukkoni, ja käyt läpi kaikki sairaloiset hullutuksesi. Sinä tarvitset lääkettä. Kun olen saattanut tämän herran ulos, annan sinulle aimo rauhoittavan annoksen, eukko, aimo rauhoittavan annoksen.»
Tämä lupaus ei näyttänyt erikoisesti rauhoittavan mistress Afferya, mutta Jeremiah, puhumatta sen enempää lääkitsevästä annoksestaan, otti toisen kynttilän mrs Clennamin pöydältä ja sanoi: »No, sir, saatanko teidät ulos nyt?»
Mr Dorrit kiitti ja lähti. Mr Flintwinch laski hänet ovesta ja sulki vitjalla ulos vähääkään vitkastelematta. Samat kaksi miestä sivuuttivat hänet taas, toinen menossa ulos, toinen tulossa sisään; hän nousi vaunuihin, jotka hän oli jättänyt odottamaan, ja ajoi tiehensä. 9
Heidän vähän matkaa kuljettuaan pysähdytti ajaja vaunut ja kertoi molempien miesten pyynnöstä ilmoittaneensa heille nimensä, numeronsa ja osoitteensa samoin kuin sen paikan osoitteen, josta hän oli noutanut mr Dorritin, ajan milloin hänet oli tilattu ja tien, jota hän oli ajanut. Tämä tieto ei ollut omiaan hiljentämään kiihkeätä vauhtia, jolla seniltaiset seikkailut pyörivät mr Dorritin aivoissa sekä hänen istuessaan taas takkavalkeansa ääressä että mennessään levolle. Koko yön kummitteli hän synkässä talossa, näki molempien yhtiökumppanien päättävästi odottavan ilmeen, kuuli esiliinaan piiloutuvan naisen huutavan oudoista äänistä ja löysi hävinneen Blandoisin ruumiin milloin kellariin haudattuna, milloin seinän sisään muurattuna.