»Olen tuskin niin läheisissä suhteissa rakkaan ystäväni kanssa», torjui Arthur, päätöksistään huolimatta, »että joutuisin koskettelemaan tätä asiaa, miss Wade».
»Minä vihaan häntä», vastasi toinen. »Vielä enemmän kuin hänen vaimoansa, sillä olin kerran kyllin typerä ja kyllin uskoton itselleni melkein rakastaakseni häntä. Te, sir, olette nähnyt minut vain jokapäiväisissä tilanteissa, ja uskallan väittää, että pidätte minua jokapäiväisenä, tavallista hiukan itsepintaisempana naisena. Ette ymmärrä mitä tarkoitan vihaamisella, ellette tunne minua sen paremmin; ette voi ymmärtää, ellette tiedä, kuinka huolellisesti olen tutkinut itseäni ja ympärilläni olevia ihmisiä. Tästä syystä olen jonkun aikaa tuntenut halua kertoa teille, millaista elämäni on ollut — en lauhduttaakseni mielipidettänne minusta, sillä en pane sille mitään arvoa — mutta jotta ymmärtäisitte, ajatellessanne rakasta ystäväänne ja hänen rakasta vaimoansa, mitä minä tarkoitan vihaamisella. Annanko teille jotakin, mitä olen kirjoittanut ja tallettanut luettavaksenne, vai enkö anna?»
Arthur pyysi häntä antamaan Sen. Miss Wade meni lipastolle, avasi sen ja otti eräästä sisälaatikosta muutaman kokoonkäärityn paperiarkin. Osoittamatta minkäänlaista sovinnollisuutta, tuskin kääntyen hänen puoleensa, pikemmin puhuen vain kuvastimellensa puolustaakseen omaa itsepintaisuuttansa, sanoi hän antaessaan paperit:
»Tästä saatte nähdä, mitä minä tarkoitan vihaamisella! Mutta siitä ei sen enempää. Sir, tapaattepa minut asumassa tilapäisesti ja halvalla jossakin tyhjässä lontoolaisessa talossa tai vuokrahuoneessa Calaisissa, niin on Harriet aina luonani. Ehkä haluatte tavata häntä ennenkuin lähdette. Harriet, tule sisään!» Hän huusi tyttöä vielä toistamiseen. Toisesta kutsusta tuli Harriet, entinen Tattycoram, sisään.
»Täällä on mr Clennam», lausui miss Wade; »hän ei kuitenkaan ole tullut sinun tähtesi, hänellä ei ole enää toivoa sinusta. — Otaksun, että niin on laita nyt?»
»Niin on — minulla kun ei ole minkäänlaista arvo- tai vaikutusvaltaa.»
»Hän ei ole tullut etsimään sinua, mutta jotakuta hän kuitenkin etsii.
Hän kysyy sitä Blandoisia.»
»Jonka seurassa näin teidät Strandilla Lontoossa.»
»Jos tiedät hänestä, Harriet, jotakin muuta kuin että hän tuli
Venetsiasta — minkä me kaikki tiedämme — niin kerro siitä vapaasti mr
Clennamille.»
»En tiedä hänestä mitään muuta», vastasi tyttö.