»Mr Clennam», keskeytti toinen tyynesti, »huomatkaa, etten puhu vihjaamalla miehestä. Hän on, sanon sen vielä peittelemättä, alhainen, rahanahne konna. Otaksun, että sellainen ihminen menee sinne, missä hänellä on ansion tilaisuutta. Ellen minä olisi tarjonnut hänelle tällaista tilaisuutta, ette olisi nähnyt meitä yhdessä.»
Clennam pysyi vaiti kiusaantuneena siitä, että miss Wade alituisesti käänsi hänen katseltavakseen tämän synkän puolen asiasta, joka herätti puoliksi tukahdutettua vastakaikua hänen omassa sydämessään.
»Olen puhunut hänestä kuten vielä elossa olevasta», lisäsi miss Wade, »mutta voipa hän olla jo tieltä raivattukin. En tiedä sitä enkä väiltäkään siitä. Minä en enää tarvitse häntä.»
Syvään huoaten ja alakuloisen näköisenä Arthur Clennam nousi hitaasti. Miss Wade ei noussut, vaan sanoi katseltuaan häntä pitkään ja epäluuloisen tarkkaavasti, huulet vihaisesti yhteenpuristettuina:
»Hän oli rakkaan ystävänne mr Gowanin valiokumppani, eikö ollutkin?
Miksette pyydä apua rakkaalta ystävältänne?»
Tämän rakkaan ystävän kieltäminen pyöri Arthurin kielellä, mutta hän tukahdutti sen muistaen entisiä taistelujaan ja päätöksiään ja vastasi:
»Mr Gowan ei ole nähnyt Blandoisia sen koommin kuin tämä lähti Englantiin eikä muutenkaan tiedä hänestä mitään. Hän oli vain satunnainen ulkomailla saatu tuttava.»
»Satunnainen ulkomailla saatu tuttava!» kertasi toinen. »Niin Rakkaan ystävänne täytyy koettaa huvitella itseään kaikilla tuttavuuksilla, joita vain on tarjolla, kun ottaa huomioon millainen vaimo hänellä on. Minä vihaan hänen vaimoansa, sir.» Kiukku, jolla tämä sanottiin, oli sitä merkillisempi, kun hän tavallisesti esiintyi erittäin hillitysti, ja se kiinnitti niin Clennamin mieltä, että hän jäi paikalleen. Se säkenöi hänen mustista silmistään hänen katsoessaan Clennamiin, se värisi hänen sieraimissaan ja tulisti hänen hengitystänsäkin; mutta hänen kasvoillaan sitävastoin oli rauhallisen halveksiva ilme ja hänen asentonsa oli niin tyynen ja ylpeän siro ja sulava, kuin jos hänen mielentilansa olisi ollut täysin välinpitämätön.
»Voin vain sanoa, miss Wade», huomautti Clennam, »ettei teillä voi olla mitään syytä sellaiseen tunteeseen, johon ei kukaan muu ota osaa».
»Voitte, jos tahdotte, kysyä rakkaalta ystävältänne tätä asiata», vastasi miss Wade.