Hän ojensi hänelle yhden kappaleen painettuja kuulutuksia, jonka miss
Wade luki vakavana ja tarkkaava ilme kasvoillaan.
»Tässä on enemmän kuin mitä minä tiedän hänestä.»
Clennamin kasvot ilmaisivat hänen raskaan pettymyksensä, kenties myöskin epäilystä näiden sanain totuudesta, sillä miss Wade lisäsi entiseen tylyyn tapaansa: »Te ette usko sitä. Asia on kuitenkin niin. Mitä henkilökohtaiseen kanssakäymiseen tulee, näyttää siltä kuin sitä olisi ollut hänen ja teidän äitinne välillä. Ja kuitenkin te sanotte uskovanne hänen selitystään, ettei hän tiedä enempää siitä miehestä.»
Näihin sanoihin samoin kuin niitä seuraavaan hymyyn kätkeytyi niin selvä epäluuloinen vihjaus, että se nosti veren Clennamin kasvoihin.
»Katsokaas, sir», jatkoi miss Wade mielihyvin iskiessään toistamiseen, »tahdon olla niin avomielinen kuin vain ikinä haluatte. Tunnustan, että jos välittäisin maineestani (kuten en tee) tai jos minulla olisi hyvä nimi suojattavana (jota minulla ei ole, sillä olen täysin välinpitämätön siitä, pidetäänkö sitä hyvänä vai huonona), niin katsoisin olevani pahasti häväisty, jos olisin ollut jonkinlaisissa tekemisissä tämän vekkulin kanssa. Kuitenkaan ei hän milloinkaan ole astunut minun kynnykseni yli — ei ole milloinkaan istunut neuvottelemassa minun kanssani puoleen yöhön saakka.»
Hän purki vanhaa katkeruuttaan ja kaunaansa kääntäen sen kärjen näin Clennamia vasten. Hänen luonteensa mukaista ei ollut säästää ja sääliä eikä hänellä ollut minkäänlaisia omantunnon vaivoja.
»Kerron teille varsin kernaasti, että hän on alhainen, rahanahne konna, että ensin näin hänen maleksivan Italiassa (jossa oleskelin joku aika takaperin) ja että käytin häntä sopivana välikappaleena edistämään eräitä silloisia pyrkimyksiäni. Lyhyesti, etujeni mukaista oli ja minua huvitti — tahdoin tyydyttää erästä voimakasta tunnetta — palkata palvelukseeni vakoilija, joka rahasta oli valmis tottelemaan käskyjäni. Palkkasin tämän heittiön. Ja olen varma siitä, että jos olisin tahtonut tehdä sellaisen sopimuksen, jos olisin kyennyt maksamaan hänelle kylliksi ja jos hän olisi voinut tehdä sen pimeässä, ilmijoutumisen vaaratta, olisi hän ottanut kenet hyvänsä hengiltä yhtä empimättä kuin nyt otti vastaan rahani. Tällainen on ainakin minun mielipiteeni hänestä, ja huomaan, ettei teidän suurestikaan eroa siitä. Teidän äitinne ajatus hänestä, otaksun (noudatan esimerkkiänne ja otaksun yhtä ja toista), oli suuresti erilainen.»
»Sallikaa minun muistuttaa teille», sanoi Clennam, »että äitini ensin joutui tekemisiin hänen kanssansa onnettomien liikeasioiden kautta».
»Onnettomat liikeasiat näyttävät viime kerrallakin saattaneen hänet yhteyteen miehen kanssa», vastasi miss Wade, »ja liikeaika näyttää olleen kovin myöhäinen».
»Vihjaatte siis siihen», sanoi Clennam, vääntelehtien kovakouraisten iskujen sattuessa, jotka jo olivat syvästi haavoittaneet häntä, »että olisi ollut jotakin —»