»Tapahtuihan se oikeastaan avoimella kadulla», huomautti toinen miettien ja vähitellen lauhtuen. »Vaikkapa viisikymmentä henkilöä olisi voinut nähdä sen. Eikä se olisi merkinnyt mitään.»
»En katsokaan sen merkitsevän mitään, että näin tämän kohtauksen, en myöskään pane sitä yhteyteen käyntini enkä sen palveluksen kanssa, jota aion pyytää teiltä; se selittää vain tännetuloni.»
»Ahaa, te aiotte pyytää minulta palvelusta! Minusta tuntuikin», ja kauniit kasvot kääntyivät katkerina häneen päin, »että käytöksenne oli muuttunut lempeämmäksi, mr Clennam».
Virkkamatta mitään tyytyi tämä ilmaisemaan vastalauseensa pelkällä eleellä. Sitte mainitsi hän Blandoisin häviämisestä, josta miss Wade luultavasti oli kuullut. Ei, vaikka se ehkä saattoikin olla luultavaa mr Clennamista, mutta hän ei ollut kuullut mitään sellaisesta. Katsokoon mr Clennam ympärillensä (sanoi hän) ja päätelköön itse, kuinka paljon yleisiä uutisia saattoi joutua naisen korville, joka huhujen kierrellessä oli istunut vain täällä, hautoen mietteitään. Kiellettyään näin tietävänsä asiasta — ja Clennam uskoi hänen puhuvan totta — kysyi hän, mitä toinen tarkoitti Blandoisin häviämisellä. Tämän kautta joutui Clennam kertomaan koko jutun yksityiskohtia myöten ja ilmaisemaan, kuinka tuskaisen välttämättä hän halusi tietää mihin mies oikeastaan oli joutunut ja haihduttaa ne synkät epäluulon pilvet, jotka olivat kokoontuneet hänen äitinsä talon ympärille. Miss Wade kuunteli ilmeisen hämmästyneenä, ja hänessä saattoi huomata enemmän hillityn mielenkiinnon merkkejä kuin ennen, mutta tämä mielenkiinto ei kuitenkaan voittanut hänen pidättyvää, kopeata, umpimielistä käytöstään. Clennamin lopetettua sanoi hän vain:
»Ette ole vielä sanonut, sir, kuinka tämä kaikki liikuttaa minua ja minkä palveluksen aiotte pyytää minulta. Tahtoisitteko puhua siitä nyt?»
»Otaksun», sanoi Arthur yhä koettaen lauhduttaa hänen hallista käytöstänsä, »että koska olette kanssakäymisessäsään ehkä sanoa luottavassa kanssakäymisessä — tämän henkilön kanssa —»
»Sanokaa ja otaksukaa minun puolestani mitä haluatte» huomautti toinen, »mutta minä en allekirjoita teidän otaksumianne, mr Clennam, enkä kenenkään muunkaan».
»— että koska olette ainakin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä hänen kanssansa», sanoi Clennam muuttaen otaksumansa muotoa tehdäkseen sen, kuten toivoi, vähemmin pahennusta herättäväksi, »niin voitte kenties kertoa minulle jotakin hänen entisyydestänsä, pyrkimyksistään, tavoistaan, tavallisesta asuinpaikastaan tai antaa minulle pienen viittauksen, jonka johdolla parhaalla menestyksellä etsisin häntä, joko löytääkseni hänet tai saadakseni selville minne hän on joutunut. Tätä palvelusta pyydän teiltä ja teen sen tuskaisin mielin, kuten toivon teidän ottavan huomioon. Jos jostakin syystä tahdotte määrätä minulle joitakin ehtoja, niin pidän niitä arvossa tiedustelematta niistä sen enempää.»
»Te satuitte näkemään minut kadulla tämän miehen seurassa», huomautti miss Wade kiinnittäen ilmeisesti, Clennamin harmiksi, huomionsa enemmän omiin mietteisiinsä kuin hänen pyyntöönsä. »Tunnette siis miehen ennestään?»
»En ennestään, vasta sen jälkeen. En ollut milloinkaan ennen nähnyt häntä, mutta näin hänet uudelleen samana iltana, jolloin hän hävisi. Äitini talossa näin hänet. Jätin hänet sinne. Tästä paperista näette kaikki, mitä hänestä tiedetään.»