Hän oli vuotta nuorempi kuin minä ja näytti vieläkin nuoremmalta. Hän oli lomalla Intiasta; siellä hänellä oli toimi, jonka piti pian muuttua hyvin edulliseksi. Kuuden kuukauden päästä piti meidän mennä naimisiin ja matkustaa Intiaan. Minun oli määrä jäädä taloon ja siellä viettää hääni. Kellään ei ollut muistuttamista tätä järjestelyä vastaan.
En voi välttää sanomasta, että hän ihaili minua, mutta jos voisin, niin välttäisin. Turhamaisuudella ei ole mitään osaa tässä, sillä hänen ihailunsa kiusasi minua. Hän ei vaivautunut salaamaan sitä, niin että minusta tuntui, eläessäni noiden rikkaiden ihmisten loukossa, kuin hän olisi ostanut minut ulkomuotoni tähden ja asettaisi ostamansa tavaran näytteille puolustaakseen kauppaansa. Huomasin, että he mielessään arvioivat minua ja olivat uteliaita tietämään minkä arvoinen oikeastaan olin. Päätin, etteivät he saisi sitä tietää. Olin liikkumaton ja vaiti heidän seurassaan ja olisin sallinut kenen hyvänsä tappaa minut mieluummin kuin olisin millään tavoin vaivautunut saavuttaakseni heidän hyväksymisensä.
Hän sanoi, etten minä tehnyt itselleni oikeutta. Minä väitin vastaan ja huomautin, että koska juuri tarkoitin tehdä näin viimeiseen hetkeeni saakka, niin en voinut alentua mielistelemään ketään heistä. Hän oli pahoillaan, vieläpä loukkautunutkin, kun lisäsin toivovani, ettei hän panisi tunteitaan näytteille heidän läsnäollessaan; mutta hän lupasi uhrata rakkautensa vilpittömät ilmaisut minun mielikseni.
Tämän varjolla alkoi hän nyt mitata takaisin minulle. Hän saattoi tuntimäärin pysyä poissa kenen muun kanssa hyvänsä. Istuin kerran puolen iltaa yksin ja huomaamattomana, jolla välin hän keskusteli nuoren serkkunsa, oppilaani, kanssa. Näin koko ajan ihmisten silmistä, että heidän mielestänsä nämä kaksi paljoa paremmin sopivat yhteen kuin hän ja minä. Arvaten ihmisten ajatukset istuin ja katselin nuorta paria, kunnes huomasin, että se saattoi minut naurettavaksi, ja raivosin itseäni vastaan, koska olin rakastanut häntä.
Sillä minä olin rakastanut häntä. Huolimatta siitä, ettei hän ansainnut sitä eikä ajatellut niitä tuskia, joita se tuotti minulle — joiden tuskien olisi kiitollisuuden siteillä pitänyt liittää hänet minuun elämän iäksi — minä tosiaan rakastin häntä. Hänen tähtensä koetin sietää, että hänen serkkunsa ylisteli häntä ja teeskenteli luulevansa sen ilahduttavan minua, vaikka hyvin tiesi, kuinka se raastoi sydäntäni. Istuessani sulhaseni seurassa muistellen kaikkia kärsimiäni loukkauksia ja vääryyksiä ja punniten, eikö olisi viisainta paeta tykkänään talosta eikä enää milloinkaan nähdä häntä — silloinkin rakastin häntä.
Hänen tätinsä (emäntäni, suvainnette muistaa) lisäsi harkitusti ja tahallaan koettelemuksiani ja ikävyyksiäni. Erikoisen hauskaa oli hänestä lavealti kuvitella ja kuvailla tulevaa elämäämme Intiassa, kuinka järjestäisimme taloutemme ja keiden kanssa seurustelisimme, sittenkun hän olisi saanut virkaylennystä. Minun ylpeyteni nousi tätä julkeata tapaa vastaan, jolla hän kuvasi elämääni naimisissa vastakohdaksi nykyiselle riippuvaiselle ja halvalle asemalleni. Hillitsin suuttumukseni, mutta osoitin hänelle, että käsitin täydellisesti hänen tarkoituksensa, ja maksoin hänen kiusantekonsa teeskentelemällä nöyryyttä. Sanoin hänelle, että hänen kuvailemansa elämä varmaan oli aivan liian suuri kunnia minulle. Pelkäsin muka, etten kykenisi mukautumaan niin suureen muutokseen. Ajatella, että hänen tyttärensä kotiopettajatar joutuisi näin korkeaan asemaan! Hän nolostui ja he kaikki nolostuivat, kun minä vastasin tällä tavalla. He huomasivat, että minä täydellisesti ymmärsin hänen tarkoituksensa.
Näihin aikoihin, jolloin huoleni olivat suurimmillaan ja jolloin olin pahimmin vihoissani kihlatulleni hänen kiittämättömyydestään, hän kun varsin vähän välitti niistä lukemattomista ikävyyksistä ja nöyryytyksistä, joita sain kärsiä hänen tähtensä, näihin aikoihin alkoi rakas ystävänne mr Gowan käydä talossa. Hän oli siellä vanha tuttu, mutta oli ollut ulkomailla. Hän ymmärsi tilanteen yhdellä silmäyksellä ja ymmärsi myös minut.
Hän oli ensimmäinen tapaamani ihminen, joka ymmärsi minut. Hän ei ollut käynyt talossa kolmea kertaa, ennenkuin huomasin, että hän seurasi jokaista mieleni liikettä. Näin sen selvästi siinä kylmän huolettomassa tavassa, jolla hän kohteli heitä kaikkia ja minua ja koko asiaa. Näin sen selvästi hänen keveästi vakuuttaessaan ylenmäärin ihailevansa tulevaa puolisoani, innostuneena puhuessaan kihlauksestamme ja tulevaisuudentoiveistamme, onnitellessaan meitä vastaisen rikkautemme johdosta ja alakuloisesti viitatessaan omaan köyhyyteensä — mikä kaikki tapahtui yhtäläiseen onttoon, virnistelevään, pilkalliseen tapaan. Tunsin itseni yhä katkerammaksi, yhä halveksittavammaksi, kun hän esitti kaikki minua ympäröivät olosuhteet uudessa, vihattavassa valossa, samalla teeskennellen kuvailevansa niitä parhaassa valaistuksessa minun ja itsensä ihailtaviksi. Hän oli kuin valepukuinen kuolema hollantilaisessa maalaustaiteessa: ottipa hän minkä hyvänsä käsivarrelleen, nuoruuden tai vanhuuden, kauneuden tai rumuuden, ja tekipä hän sen kanssa mitä tahansa, tanssi tai lauloi, leikki tai rukoili, aina muutti hän sen aaveeksi.
Ymmärrätte siis, että kun rakas ystävänne onnitteli minua, lausui hän todellisuudessa säälivänsä minua; kun hän lohdutteli minua ollessani suutuksissa, paljasti hän vain vertavuotavat haavani, ja kun hän selitti, että uskollinen nuori ritarini oli »maailman rakastunein nuorukainen, jolla oli mitä lämpimin sydän», niin hän vain kosketteli vanhaa epäluuloani, että olin joutunut naurunalaiseksi. Nämä eivät olleet erikoisen hyviä palveluksia, sanonette. Minulle ne sopivat hyvin, sillä ne olivat minun oman mieleni vastakaikua ja vahvistivat omia havaintojani. Pian aloin viihtyä rakkaan ystävänne seurassa paremman kuin kenenkään muun.
Huomatessani (kuten tein melkein heti), että tämä herätti mustasukkaisuutta, viihdyin vieläkin paremman tässä seurassa. Enkö minä ollut kärsinyt lemmenkateutta, ja yksin minunko osalleni sellaisen piti langeta? Ei. Tuntekoon hänkin, mitä se oli! Olin iloinen siitä, että hän saisi kokea sitä, kokea sitä oikein kipeästi, ja toivoin, että se tuntuisi todella kipeältä. Kirvelevän kipeältä. Hän oli kovin kesy mr Gowanin rinnalla, joka ymmärsi kohdella minua vertaisenaan ja osasi eritellä ja arvostella ympärillämme olevia kurjia ihmisiä.