»Ottakaa Rugg.»
»Tässä ei ole paljoa tehtävää. Hän voi tehdä sen yhtä hyvin kuin kuka tahansa muu.»
»Noudanko Ruggin, mr Clennam?»
»Jos aikanne myöntää. Olisin hyvin kiitollinen teille siitä.»
Mr Pancks painoi samassa hetkessä hatun päähänsä ja höyrysi Pentonvilleen. Hänen ollessaan poissa Arthur ei kertaakaan nostanut päätänsä pulpetilta, vaan pysyi koko ajan samassa asennossa.
Mr Pancks toi ystävänsä ja lakineuvojansa mr Ruggin mukanaan. Tämä oli matkalla saanut niin kouraantuntuvan kokemuksen mr Pancksin nykyisestä luonnottomasta mielentilasta, että hän aloitti ammatilliset neuvottelut pyytämällä, että tämä herrasmies lähtisi tiehensä. Murtunut ja alistuvainen Pancks totteli.
»Hän on hyvin samanlaisessa tilassa kuin tyttäreni oli silloin, kun aloitimme rikottua aviolupausta koskevan oikeudenkäyntimme, jossa hän oli kantajana», sanoi mr Rugg »Hän suhtautuu asiaan liian läheisesti ja kiihkeästi. Hän antaa tunteillensa liiaksi valtaa. Meidän ammatissamme ei käy päinsä antaa tunteiden vallita, sir.»
Riisuessaan hansikkaitansa ja pistäessään niitä hattuunsa hän loi pari syrjäsilmäystä asiakkaaseensa ja huomasi, että tämä oli suuresti muuttunut.
»Olen pahoillani huomatessani, että olette antanut omille tunteillenne vallan, sir», sanoi mr Rugg. »Pyydän, älkää tehkö niin, älkää millään muotoa. Tällaiset tappiot ovat kyllä hyvin ikäviä mutta meidän pitää rauhallisesti katsoa niitä silmiin.»
»Jos menettämäni rahat olisivat kaikki omiani, mr Rugg», huokasi
Clennam, »niin en olisi niin pahoillani».