»Todellako, sir?» Mr Rugg hykerteli hilpeän näköisenä käsiänsä. »Te hämmästytätte minua, sir. Se on erikoista. Tavallisesti minä olen kokemuspiirissäni tehnyt sen havainnon että ihmiset ovat enimmin huolissaan omista rahoistansa. Olen nähnyt ihmisten hävittäneen ison joukon muiden rahoja ja kestävän onnettomuuden varsin hyvin, todella varsin hyvin.»
Tehtyään nämä lohdulliset huomautukset istuutui mr Rugg virkatuolille pulpetin ääreen ja kävi pohtimaan asioita.
»Nyt, mr Clennam, luvallanne, käymme asioihin käsiksi. Tarkastakaamme tilannetta. Kysymys on vallan yksinkertainen, tuo tavallinen, suorasukainen, järkevä: Mitä voimme tehdä omaksi hyväksemme? Mitä voimme tehdä omaksi hyväksemme?»
»Tätä minä en kysy, mr Rugg», vastasi Arthur. »Te erehdytte heti alussa.. Minun kysymykseni kuuluu: Mitä voin tehdä yhtiökumppanini hyväksi; miten voin parhaiten hyvittää häntä?»
»Tiedättekö, sir, pelkään», lausui mr Rugg miettivästä, »että sittekin sallitte tunteittenne vallita. En pidä tuosta sanasta hyvittää sir, muuta kuin lakimiesten käyttämänä vipuna. Suokaa anteeksi, että pidän velvollisuutenani varoittaa teitä millään muotoa suomasta tunteillenne valtaa.»
»Mr Rugg», vastasi Clennam karkaisten itseään kestämään siinä mitä oli ottanut hartioilleen, ja hämmästyttäen neuvonantajaansa osoittamalla, että hän epätoivoisessa tilassaankin aikoi järkähtämättömästi pysyä päätöksessään, »minusta tuntuu, ettette ole erikoisen taipuvainen noudattamaan sitä suuntaa, jonka olen määrännyt toiminnalleni. Ellette hyväksy sitä ettekä siis ole halukas ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joita asia vaatii, niin olen pahoillani, ja minun on silloin hankittava apua toisaalta. Mutta tahdon heti ilmoittaa teille, että minun kanssani ei kannata väitellä siitä asiasta.»
»Hyvä, sir», vastasi mr Rugg kohauttaen hartioitaan. »Hyvä, sir koska jonkun kuitenkin on suoritettava tämä kaikki, niin sallikaa minun tehdä se. Sellainen oli periaatteeni Ruggin ja Bawkinsin jutussakin. Ja sama se on useimmissa muissakin oikeusjutuissa.»
Tämän jälkeen ilmoitti Clennam mr Ruggille järkähtämättömän päätöksensä. Hän kertoi neuvonantajalleen, että hänen yhtiökumppaninsa oli erinomaisen rehellinen ja vilpitön mies ja että häntä, Clennamia, kaikessa, mitä hän nyt aikoi tehdä, ohjasi toverin luonteen tuntemus ja halu kunnioittaa ja sääliä hänen tunteitansa. Hän selitti, että hänen kumppaninsa oli nyt ulkomailla osallisena tärkeässä yrityksessä ja että hänen, Clennamin, välttämättä täytyi julkisesti ottaa kannettavakseen häpeä harkitsemattomasta teostaan ja julkisesti vapauttaa yhtiökumppani kaikesta edesvastuusta ja osallisuudesta, niin ettei vähimmänkään epäluulon varjo haittaisi Doycen kunniaa ja mainetta vieraassa maassa ja siten saattaisi yrityksen onnistumista vaaraan. Hän sanoi mr Ruggille, että hän siis vain yhdellä ainoalla tavalla saattoi hyvittää kumppaninsa, nimittäin erottamalla hänet siveellisesti kokonaan tästä jutusta ja selittämällä julkisesti ja avoimesti, että hän, Arthur Clennam, yhtiön toinen osakas, oli omin päin, vieläpä vastoin yhtiökumppaninsa varoitusta, käyttänyt yhtiön varoja äsken perikatoon joutuneisiin keinotteluihin, ja että tämä hyvitys sopi nimenomaan tälle miehelle paremmin kuin useimmille muille ja että hänen sentähden ensimmäiseksi oli annettava tämä hyvitys. Näin ollen oli hänen aikomuksensa painattaa tämänsisältöinen selitys, jonka hän jo oli suunnitellut valmiiksi, panna se kiertämään liikkeen kaikkien kauppatuttavien keskuudessa sekä julkaista se sanomalehdissä. Tämän kaiken ohella (jonka selittely sai mr Ruggin kauheasti irvistelemään ja levottomasti liikuttelemaan jäseniänsä) aikoi hän lähettää kirjeen kaikille saamamiehille, jossa juhlallisesti vapautti yhtiökumppaninsa kaikesta edesvastuusta ja myös ilmoitti liikkeen pysähtyvän siksi, kunnes he olivat tehneet päätöksensä ja hänen yhtiökumppaninsa oli saanut tiedon asioista, ja jossa hän selitti alistuvansa heidän määräyksiinsä. Jos he, ottaen huomioon hänen kumppaninsa viattomuuden, voisivat järjestää asiat niin, että liike joskus vielä voisi edullisesti jatkua ja tointua nykyisestä vaikeasta tilastaan, niin silloin hänen oma osuutensa lankeaisi hänen yhtiökumppanillensa ainoana rahallisena hyvityksenä, jonka hän voisi antaa hänelle tuottamastaan harmista ja vahingosta, ja hän itse pyytäisi saada palvella liikettä vaatimattomana, uskollisena apulaisena saaden sen verran palkkaa, että juuri tulisi toimeen.
Vaikka mr Rugg selvästi näki, ettei mikään voisi estää Clennamia panemasta päätöstänsä toimeen, vaativat hänen kasvojensa vääntelyt ja jäsentensä levottomuus niin kipeästi jonkinlaista lievennystä vastalauseen muodossa, ettei hän voinut olla vaiti. »En vastusta teitä, sir», sanoi hän, »enkä ryhdy väittelemään kanssanne. Minä panen toimeen päätöksenne, sir, mutta tahdon kuitenkin ilmaista eriävän mielipiteeni.» Ja sitte mr Rugg jotenkin laajasti esitti vastalauseensa pääkohdat. Nämä olivat seuraavat: Koko kaupunki, saattoipa sanoa koko maa oli juuri nyt pahimmassa kuohumistilassaan viime paljastusten johdosta, ja suuttumus uhreja vastaan tulisi olemaan ankara; ne, jotka eivät olleet antautuneet petkutettaviksi, olisivat varmasti vimmaisen vihaisia niille, jotka eivät olleet ymmärtäneet olla yhtä viisaita kuin he, ja ne, jotka olivat tulleet petetyiksi, keksisivät varmasti syitä ja puolusteluja omaksi edukseen, joita yhtä varmasti tiesivät muilta petetyiltä puuttuvan kokonaan, mainitsemattakaan sitä sangen todennäköistä seikkaa, että jokikinen vahinkoon joutunut kiukkuisena uskottelisi itselleen, ettei hän ilman kaikkien muiden esimerkkiä ikinä olisi antautunut sellaisiin keinotteluihin; selitys, jonka Clennam aikoi julkaista, nostaisi tällaisena aikana varmasti suuttumuksen myrskyn häntä vastaan, josta seuraisi, ettei olisi toivomistakaan velkojilta mitään kärsivällisyyttä tai sovittelunhalua; se asettaisi hänet vain harhailevan ristitulen yksinäiseksi maalitauluksi, johon kuulia sataisi joka haaralta.
Kaikkeen tähän vastasi Clennam vain, että vaikka vastalauseessa kyllä oli järkeä, ei se kuitenkaan vähentänyt eikä voinut vähentää sen välttämättömyyden voimaa, joka selvästi vaati häntä vapaaehtoisesti ja julkisesti julistamaan yhtiökumppaninsa syyttömäksi kaikkeen. Sentähden hän kerta kaikkiaan pyysi mr Ruggia heti ryhtymään avustajaksi hänen päätöksensä toimeenpanossa.