»Katsokaa meitä oikealta näkökannalta, niin siinä me olemme — virallisina ja tehokkaina. Se on kuin eräänlaista cricketpeliä. Joukko syrjäisiä pyrkii koko ajan heittämään palloja tähän valtion laitokseen, ja me torjumme ne ja lennätämme ne takaisin.»
Clennam kysyi, kuinka pallomiesten kävi. Hilpeä nuori Barnacle vastasi, että he väsyivät, voitettiin, halvaantuivat, taittoivat niskansa, hävisivät, luopuivat pelistä ja aloittivat uuden pelin toisaalla.
»Ja tästä saan lisäsyytä onnitellakseni itseäni sen johdosta», jatkoi hän, »ettei meidän virastollamme ole ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olette satunnaisesti vetäytynyt tänne. Olisi helposti voinut käydä niin, että sillä olisi ollut sormensa mukana tässä, sillä ei voi kieltää, että me olemme hyvin kohtalokas virasto niille, jotka eivät tahdo jättää meitä rauhaan. Mr Clennam, puhun kanssanne aivan avoimesti. Tiedän voivani puhua teille niin. Menettelin samalla tavalla, kun ensi kerran näin, teidän tekevän sen erehdyksen, ettette jättänyt meitä rauhaan; huomasinhan, että te olette kokematon ja toivehikas ja hiukan — ettehän pahastu siitä — hiukan yksinkertainen.»
»En ensinkään.»
»Hiukan yksinkertainen. Sentähden säälin teitä ja poikkesin virallisuudesta (teen niin aina, kun on tilaisuutta) ja sanoin jotakin siihen suuntaan, etten teidän asemassanne huolisi vaivata itseäni tällaisella. Ja kuitenkin olette sillä väsyttänyt itsenne. No niin, älkää tehkö niin vastedes.»
»Tuskinpa saan tilaisuuttakaan siihen.»
»Kyllä toki. Te pääsette täältä pois. Kaikki pääsevät täältä. Lukemattomia teitä on, jotka johtavat täältä vapauteen. Mutta älkää tulko takaisin meille. Tämä pyyntö on käyntini toinen syy. Pyydän, älkää tulko enää meille. Kunniani kautta», sanoi Ferdinand erinomaisen ystävällisesti ja luottavasti, »minua oikein suututtaisi, jos ette ottaisi oppia siitä, mitä on tapahtunut, ja pysyisi loitolla meistä».
»Entä keksintö?» kysyi Clennam.
»Hyvä ystävä», vastasi Ferdinand, »ellette pane pahaksenne tätä puhuttelusanaa, ei kukaan tahdo tietää mitään keksinnöstä eikä välitä siitä hitustakaan».
»Ei kukaan verukevirastossa, tarkoitatte?»