»Totisesti, se ilahduttaa minua suuresti», vastasi vilkas nuori
Barnacle. »Tuntuu oikein helpottavalta kuulla teidän sanovan noin.
Olisin ollut äärettömän pahoillani, jos meidän virastomme olisi ollut
syypää teidän vaikeuksiinne.»
Clennam vakuutti uudelleen vapauttavansa verukeviraston kaikesta vastuusta.
»Hyvä on», sanoi Ferdinand. »Olen iloinen siitä. Pelkäsin todellakin, että olimme olleet avullisia saattamassa teidät perikatoon, sillä ei ole kiellettävissä, että me onnettomuudeksi toisinaan teemme sellaista. Emme tahdo sitä, mutta jos ihmiset haluavat vahingoittaa itseään, niin — emme voi sille mitään.»
»Yhtymättä ehdottomasti siihen, mitä sanotte», vastasi Arthur alakuloisesti, »olen kiitollinen minua kohtaan osoittamastanne harrastuksesta».
»Ettekö yhdykään! Meidän virastomme on mahdollisimman hyväntahtoinen ja rauhallinen. Sanotte ehkä, että koko virasto on tyhjää hölynpölyä. En tahdo väittää, ettei niin ole; mutta kaikki tällainen kuuluu maailman järjestykseen, ja sitä täytyy olla. Käsitättehän sen?»
»En käsitä», vastasi Clennam.
»Te ette katso asioita oikealta kannalta. Näkökanta on pääasia. Katselkaa virastoamme siltä kannalta, että me vain pyydämme teitä jättämään meidät rauhaan, ja silloin on virastomme niin erinomainen kuin toivoa saattaa.»
»Onko teidän virastonne olemassa sitä varten, että se jätettäisiin rauhaan?» kysyi Clennam.
»Tepä sen sanoitte», vastasi Ferdinand. »Se on olemassa nimenomaan sitä varten, että kaikki saisi olla rauhassa. Sitä se tarkoittaa. Sitä varten se on olemassa. Tietysti se muodon vuoksi on olevinaan muutakin varten olemassa, mutta se on vain muotoasia. Voi taivas, mehän emme ole muuta kuin pelkkää muotoa! Ajatelkaa kuinka paljon muodollisuuksia tekin olette saanut noudattaa! Ettekä milloinkaan ole päässyt minkäänlaisiin tuloksiin!»
»En milloinkaan!» vahvisti Clennam.