»Toivon», sanoi Arthur, »että hän ja hänen petkutuksensa varoittavat ihmisiä vastedes olemasta yhtä herkkäuskoisia».
»Rakas mr Clennam», nauroi Ferdinand, »asuuko sydämessänne todellakin sellainen vihreä toivo? Kohta kun ilmestyy yhtä kyvykäs ja yhtä paljon huijaukseen perehtynyt mies, he ovat valmiit seuraamaan häntä. Suokaa anteeksi, mutta en luule teidän todella tietävän, kuinka ihmismehiläiset ovat halukkaita parveilemaan rämisevän vanhan tinakattilan ympärillä; tässä on heidän hallitsemisensa salaisuus kätkettynä. Siinä, että heille voidaan uskotella, että tuo kattila on tehty kalliista metallista, piilee kaivatun vainajan kaltaisten miesten koko valta ja voima. Epäilemättä tapaa siellä täällä poikkeuksia», lisäsi Ferdinand kohteliaasti, »ihmisiä, joihin ovat vaikuttaneet heidän mielestänsä paljoa paremmilta näyttävät syyt, eikä minun tarvitse kaukaa etsiä sellaisia poikkeuksia; mutta ne vain vahvistavat sääntöä. Hyvästi! Toivon, että kun minulla ensi kerran on ilo tavata teitä, tämä ohimenevä pilvi on haihtunut päivänpaisteen tieltä. Älkää tulko saattamaan minua, tunnen tien erinomaisesti. Hyvästi!»
Näin sanottuaan astui paras ja iloisin Barnacle portaita alas, meni hyräillen porttihuoneen läpi, nousi etupihassa hevosensa selkään ja ratsasti pitämään sovittua neuvottelua ylhäisen sukulaisensa kanssa, joka tarvitsi pientä valmistelua kyetäksensä voitollisesti vastaamaan muutamille nousukkaille, nämä kun olivat aikeissa tehdä kysymyksiä ylhäisten valtionhoidosta.
Hän lienee matkallaan ulos sivuuttanut mr Ruggin, sillä pari minuuttia myöhemmin loisti tämä punapää herrasmies oviaukossa kuin vanhahko Foibos.
»Kuinka voitte tänään, sir?» kysyi mr Rugg. »Voinko jollakin tavalla palvella teitä, sir?»
»Ette, kiitos.»
Mr Rugg nautti sekavista jutuista samoin kuin emännöitsijä vihannesten ja muiden ruokatavaroiden säilöönpanosta tai pesijätär isosta pesusta tai kadunlakaisija täpötäydestä rikkasangosta tai kuka hyvänsä ammattimies toimeen kuuluvasta sekasorrosta.
»Pistäyn täällä tuon tuostakin, sir», kertoi mr Rugg hilpeästi, »katsomassa, onko ilmestynyt uusia pidätysvaatimuksia. Niitä on satanut tuhkatiheään, sir, niin paljon kuin ikinä saattoi odottaa.»
Hän huomautti asiasta kuin jostakin ilonaiheesta, hykerrellen käsiänsä hilpeästi ja hiukan pyöritellen päätänsä.
»Niin tiheään kuin ikinä saatoimme odottaa», toisti mr Rugg. »Oikeana ryöppynä. En tunkeudu usein tänne nykyään, kun pistäyn täällä vankilassa, sillä tiedän, ettette halua seuraa ja että jos tahdotte tavata minua, voitte jättää tiedon siitä porttihuoneeseen. Mutta minä käyn täällä melkein joka päivä, sir. Sopisiko minun nyt huomauttaa eräästä asiasta, sir?»