»Nyt yhtä hyvin kuin milloin tahansa muulloin.»
»Hm! Yleisellä mielipiteellä on ollut paljon sanomista teistä, sir.»
»Sitä en epäile.»
»Eikö olisi viisainta, sir», ja mr Ruggin käytös muuttui entistä mielistelevämmäksi, »nyt kuitenkin tehdä pikkuinen myönnytys yleiselle mielipiteelle. Kaikki me teemme niin tavalla tai toisella. Asia on niin, että meidän täytyy mukaantua.»
»Minä en voi nyt päästä sopusointuun sen kanssa, mr Rugg, eikä minulla ole syytä toivoa parannusta siinä asiassa.»
»Älkää sanoko niin, sir, älkää sanoko niin. Kings Benchiin siirto maksaisi tuskin mitään, ja jos yleinen mielipide vaatisi teitä olemaan siellä — niin miksei —»
»Luulin jo meidän sopineemme siitä, mr Rugg», vastasi Arthur, »että päätökseni jäädä tänne oli makuasia».
»Niin kyllä, sir, niin kyllä! Mutta todistaako se hyvää makua, todistaako se hyvää makua? Siinäpä kysymys.» Mr Rugg puhui niin rauhoittavan suostuttelevasti, että teki suorastaan tunteellisen vaikutuksen. »Olin melkein kysyä, aiheutuuko se oikeasta, hyvästä tunteesta. Teidän asianne on laajalti tunnettu, ja teidän jäämisenne tänne, johon kuka tahansa voi joutua punnan tai parin tähden, ei ole sopivaa. Se ei ole sopivaa. En voi sanoa, sir, kuinka monessa paikassa olen kuullut siitä puhuttavan. Eilen illalla muun muassa kuulin sitä arvosteltavan eräässä talossa, jonka ahkerista vierailijoista sanoisin, ellen itse lukeutuisi niihin, että he kuuluvat parhaisiin lakimiespiireihin — siellä kuulin arvosteluja, joita oli todella ikävä kuunnella. Ne loukkasivat minua teidän tähtenne. Samoin tänään aamiaisella. Tyttäreni (nainen, sanoisitte te; mutta hän ymmärtää kuitenkin tällaisia asioita, ja hänellä on hiukan kokemustakin niistä, hän kun oli kantajana Rugg-Bawkinsin jutussa) — tyttäreni lausui suuresti ihmettelevänsä tätä, suuresti ihmettelevänsä. No niin, näin ollen ja ottaen huomioon, ettei kukaan voi asettua aivan yleisen mielipiteen yläpuolelle, niin eikö pieni mitätön myönnytys yleiselle mielipiteelle olisi — katsokaa, sir, minä mainitsen kaikkein vähäarvoisimman perusteen sille ja sanon: eikö se olisi rakastettavaa?»
Arthurin ajatukset olivat taas vaeltaneet Pikku Dorritin luo; kysymys jäi vastausta vaille.
»Omasta puolestani, sir», sanoi mr Rugg, joka toivoi, että hänen kaunopuheisuutensa oli tehnyt Clennamin epävarmaksi, »pidän periaatteena olla ajattelematta itseäni, kun asiakkaiden tahto ja taipumukset ovat kysymyksessä. Mutta kun tunnen teidän hienotunteisen luonteenne ja yleensä sovittelevan mielenne, niin toistan, että soisin teidän olevan Kings Benchissä. Teidän juttunne on herättänyt huomiota; sen ajaminen tuottaa kunniata; minusta tuntuisi miellyttävämmältä tuttavieni tähden, jos te muuttaisitte Benchiin. Mutta älkää antako tämän vaikuttaa päätökseenne, sir. Minä vain totean näin olevan.»