»Jos suvaitsette odottaa hetkisen, sir», vastasi Flintwinch, »annan ensin mr Arthurille kirjelippusen».
Hän teki niin. Se oli kirjoitettu hänen äitinsä vaivaloisella käsialalla paperipalalle ja sisälsi vain nämä sanat:
»Toivoakseni riittää, että olet saattanut itsesi perikatoon. Ole tyytyväinen äläkä saata muita samaan tilaan. Jeremiah Flintwinch on minun lähettilääni ja edustajani. Ystävällisesti M.C.»
Clennam luki tämän kahdesti hiljaa itsekseen ja repi sen sitte kappaleiksi. Rigaud kiipesi sillä välin istumaan erään tuolin selkänojalle, jalat istuimella.
»No, kaunis Flintwinch», sanoi hän pidettyään kirjelippua tarkasti silmällä, kunnes se oli palasina, »missä on vastaus kirjeeseeni?»
»Mrs Clennam ei kirjoittanut sitä, mr Blandois, hänen kätensä kun ovat halvaantuneet ja hänen mielestänsä oli yhtä hyvä vastata suullisesti minun kauttani.» Mr Flintwinch väänsi tämän itsestänsä vastahakoisesti ja ruosteisesti. »Hän lähettää terveisensä ja sanoo, ettei hän katso ehtojanne kohtuuttomiksi ja että hän suostuu. Kuitenkaan ei tämä päätös vaikuta mitään viikon päästä pidettävään neuvotteluun.»
Monsieur Rigaud, purskahdettuaan ensin nauruun, kiipesi alas valtaistuimeltaan ja sanoi: »Hyvä! Menen etsimään hotellin itselleni!» Mutta silloin hänen katseensa kohtasi Cavalletton, joka yhä istui vartiopaikallaan.
»Tule, sika», lisäsi hän. »Sinä olet seurannut minua vastoin tahtoani, nyt saat tehdä seuraa vastoin omaa tahtoasi. Sanonpa sinulle, pikku matelija, että olen syntynyt palveltavaksi. Vaadin tämän salakuljettajan palvelemaan itseäni viikon ajan tästä päivästä lukien.»
Vastaukseksi Cavalletton kysyvään katseeseen viittasi Clennam, että hän menisi, mutta lisäsi ääneen: »Ellette pelkää häntä.» Cavalletto vastasi tehden erittäin ilmeikkään sormiliikkeen: »En, herra, en pelkää häntä nyt, kun en enää salaa olleeni hänen vankilatoverinsa.» Rigaud ei välittänyt kummastakaan huomautuksesta ennenkuin oli sytyttänyt viimeisen savukkeensa ja oli valmis lähtemään.
»Pelkää häntä!» sanoi hän katsellen heitä jokaista. »Pyh! Lapseni, vauvani, pikku nukkeni, kaikki te pelkäätte häntä. Te annatte hänelle viinipullon täällä, annatte hänelle ruokaa, juomaa ja asunnon siellä, ette uskalla koskea häneen sormellannekaan tai ainoallakaan herjaussanalla. Ette. Hänen luonteensa mukaista on olla voitonriemuinen! Pyh!