Ja heidät vihittiin auringon paistaessa ikkunaan maalatun vapahtajankuvan läpi. Ja he menivät juuri samaan huoneeseen, jossa Pikku Dorrit oli nukkunut pidoistansa palattuaan, allekirjoittamaan vihkimispöytäkirjan. Ja siellä mr Pancks (joka oli määrätty Doyce ja Clennam yhtiön pääkirjuriksi ja myöhemmin liikkeen osakkaaksi), rauhalliseksi ystäväksi muuttunut murhapolttaja, katseli toimitusta ovelta, kohteliaasti kannattaen toisessa käsikoukussaan Floraa, toisessa Maggya; perällä näkyi John Chivery isänsä kanssa sekä muita portinvartijoita, jotka olivat jättäneet isällisen Marshalsean tämän onnellisen lapsen tähden. Eikä Florassa näkynyt minkäänlaisen alakuloisuuden merkkejä, huolimatta hänen viime selityksestään; päinvastoin hän oli erinomaisen komea ja nautti suuresti, vaikka sekavalla tavallaan, juhlamenoista.
Pikku Dorritin vanha ystävä piteli mustepulloa, kun hän kirjoitti nimensä alle, ja suntio pysähtyi riisuessaan kaapua ystävällisen papin yltä, ja kaikki todistajat seurasivat toimitusta erittäin suurella mielenkiinnolla. »Sillä katsokaas», sanoi Pikku Dorritin vanha ystävä, »tämä nuori neiti on yksi meidän merkillisyyksiämme ja on nyt päässyt rekisterimme kolmanteen osaan; hänen syntymänsä on merkitty siihen, jota nimitän ensimmäiseksi osaksi; hän nukkui tällä samalla lattialla, kauniin päänsä alustana se kirja, jota sanon toiseksi osaksi; ja nyt hän kirjoittaa pienen nimensä morsiamena siihen osaan, jota sanon kolmanneksi».
Kaikki antoivat tietä, kun allekirjoitus oli suoritettu ja Pikku Dorrit astui miehensä kanssa kahden ulos kirkosta. He pysähtyivät hetkeksi portaille katsellen raikasta katunäköalaa, joka säteili elokuisen aamuauringon kirkkaassa loisteessa, ja astuivat sitten eteenpäin.
Astuivat elämään vaatimatonta, hyödyllistä ja onnellista elämää, antamaan ajan täyttyessä äidillistä hoivaa yhtä hyvin Fannyn hoidottomille lapsille kuin omilleenkin, jättäen Fannyn elämänsä iäksi loistamaan seuraelämässä; suomaan hellää huolenpitoa ja ystävyyttä muutaman vuoden ajan Tip-paralle, milloinkaan väsymättä ja suuttumatta suuriin vaatimuksiin, joita hän esitti sisarellensa niiden rikkauksien korvaukseksi, joita kyllä olisi antanut, jos olisi omistanut niitä, ja rakastavasti sulkemaan hänen silmänsä Marshalsealta ja sen madonsyömiltä hedelmiltä. He astuivat tyynesti alas kadun kohinaan, erottamattomina ja onnellisina, ja heidän mennessään edelleen päivänpaisteessa ja varjossa hyörivät, kiihkoilivat ja melusivat kiireiset ja kitsaat, kopeat ja äreät, turhamaiset ja tuulta pieksevät ihmislapset heidän ympärillänsä kuten ainakin.
Jälkimäisen osan loppu.