Niillä perheaamiaisilla sattui setä mainitsemaan, että he edellisenä päivänä eräässä taulukokoelmassa olivat tavanneet sen herran ja rouvan, jotka olivat olleet mukana Isolla Sankt Bernhardilla. »Unohdin nimen», sanoi hän, »mutta sinä, William, varmaan muistat sen! Sinä kai myös muistat sen, Edward?»
»Vallan hyvin», vastasi viimemainittu.
»Niinpä luulisin», huomautti miss Fanny heilauttaen päätänsä ja vilkaisten sisareensa. »Mutta epäilen, tokko tätä olisi kerrottu meille ensinkään, ellei setä olisi lörpötellyt siitä.»
»Rakkaani, tuo on perin outo sana», huomautti mrs General. »Eikö olisi parempi sanoa: tuli puhuneeksi siitä tai sattumalta mainitsi siitä?»
»Kiitoksia vain, mrs General», vastasi nuori neiti, »ei minun mielestäni. Käytän yleensä mieluummin omaa sanontatapaani.»
Tällä tavalla miss Fanny aina vastasi mrs Generalin huomautuksiin ja neuvoihin, mutta pani ne kuitenkin aina muistiin ja käytti niitä toisen kerran hyväkseen.
»Olisin kyllä maininnut meidän tavanneen mrs ja mr Gowanin, Fanny», sanoi Pikku Dorrit, »vaikkei setä olisikaan puhunut. Tuskinhan olen nähnyt sinua sen jälkeen. Aioin puhua siitä aamiaisella sentähden, että tahtoisin käydä mrs Gowanin luona ja paremmin tutustua häneen, ellei papalla eikä mrs Generalilla ole mitään sitä vastaan.»
»Hyvä Amy», vastasi Fanny, »sepä hauskaa, että kerrankin haluat lähemmin tutustua johonkuhun täällä Venetsiassa. Sietää kuitenkin miettiä, ovatko mr ja mrs Gowan toivottavia tuttavia.»
»Puhun mrs Gowanista, rakas.»
»Tietysti, mutta ethän voi erottaa häntä hänen miehestään, ilman parlamenttipäätöstä.»