»Huone on parhaan kokoinen», huomautti mrs Gowan katsellen ympärilleen ja löyhytellen viuhkalla, »ja kaikin puolin erinomaisen sopiva keskusteluhuoneeksi, niin että luulisin kaikkien kuulevan, mitä minä sanon».
Muutama hetki kului äänettömyydessä, ennenkuin mr Meagles sai hillityksi itseään sen verran, että pysyi tuolillaan ja oli kyllin varma siitä, ettei ponnahtanut siitä pystyyn jo ensi sanallaan. Viimein sanoi hän: »Ma'am, olen hyvin vastahakoinen enää ottamaan tätä puheeksi, mutta minun täytyy muistuttaa teille, mitkä mielipiteeni ja menettelyni koko ajan ovat olleet tässä onnettomassa asiassa.»
»Oi rakas sir!» huudahti mrs Gowan hymyillen ja pudistellen päätänsä syyttävän merkitsevästi, »kyllä minä ymmärrän ne, siitä voitte olla varma».
»En ollut milloinkaan ennen tätä aikaa tuntenut itseäni onnettomaksi enkä tuskaisen levottomaksi. Se oli niin vaikeata, tuskallista aikaa, että. —» Ettei mr Meagles voinut sanoa siitä kerrassaan mitään, vaan pyyhkäisi nenäliinallaan kasvojaan.
»Ymmärsin kyllä aivan hyvin koko jutun», vakuutti rouva Gowan ja katseli rauhallisena viuhkansa takaa. »Samoin kuin te vetositte mr Clennamiin, samoin vetoan minäkin häneen. Hän tietää kyllä, oliko asianlaita niin.»
»En mielelläni», sanoi Clennam, johon nyt kaikki katsoivat, »puutu tähän keskusteluun, etenkin koska haluan pysyä mahdollisimman hyvissä ja vilpittömissä väleissä mr Henry Gowanin kanssa. Minulla on painavia syitä tähän haluuni. Keskustellessaan kerran kanssani tästä avioliitosta ennen sen solmiamista lausui mrs Gowan luulevansa, että tämä ystäväni tässä kaikin voimin koetti edistää asiaa, ja minä koetin saada hänet luopumaan tästä luulosta. Vakuutin tietäväni (kuten todella tiesin ja tiedän), että hän sitkeästi vastusti sitä sanoin ja teoin.»
»Siinä nyt näette!» sanoi mrs Gowan ojentaen kämmenensä mr Meaglesia kohden, ikäänkuin olisi ollut itse oikeuden jumalatar, joka kehoitti häntä vain tunnustamaan, sillä hänellä ei kuitenkaan ollut mitään sanottavana puolustuksekseen. »Siinä näette! Juuri niin! No, isä ja äiti Meagles, molemmat!» ja hän nousi seisoalleen, »sallikaa minun lopettaa tämä todella hirvittävä kiista. En tahdo enää lausua mieltäni sen arvosta. Sanon vain, että tässä on uusi todistus siitä, minkä tiedän kokemuksesta, että nimittäin tällainen ei milloinkaan onnistu, ettei se, kuten poikaparkani sanoisi, milloinkaan kannata, sanalla sanoen, se ei mitenkään käy päinsä.»
Mr Meagles tahtoi tietää, mikä ei käy päinsä.
»On turhaa, että, sellaiset ihmiset yrittävät vetää yhtä köyttä, joilla on näin äärimmäisen erilainen alkuperä ja menneisyys, jotka vain näin satunnaisesti, avioliiton kautta, ovat törmänneet yhteen ja jotka eivät voi samassa valossa katsella niitä onnettomia olosuhteita, jotka ovat järkyttäneet heitä ja heittäneet heidät toistensa seuraan. Se ei ikinä, käy.»
Mr Meagles yritti vielä: »Sallikaa minun sanoa, ma'am —»