"Te saatte sen kahdeksasta francista," vastasi Battisto; "me möimme kaksi niistä eilen kymmenestä francista kappale. Se on Rooman lähellä olevan, Caius Cestius'en haudan kuva."
"Haudanko kuva!" huudahti Christien, kovin hämillänsä ollen.
"Hirveätähän olisi antaa sellainen lahja morsiamelleen."
"Hän ei voi arvata, että se on hauta, jollette sano sitä hänelle," vakuutti Stefano.
Christien pudisti päätänsä.
"Mutta silloinhan minä pettäisin hänet," sanoi hän.
"Ette niinkään," veljeni siihen sanoi, "se joka haudattiin tähän hautaan on ollut kuolleena kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta. Melkeinhän jo unohtaa, että hän on siihen haudattu."
"Kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta? Siis hän oli pakana."
"Epäilemättä, jos sillä tarkoitatte, että hän eli ennen Kristusta."
Christienin kasvot kirkastuivat taas.
"Noh, se on toinen asia," sanoi hän, ottaen rahakukkaronsa esille ja maksaen paikalla rahat. "Pakanan hauta ei juuri olekaan hauta. Minä teetän tästä mosaikista Marialle rintaneulan Interlakenissa. Kertokaapa minulle, Battisto, mitä te aijotte viedä Margeritalle täältä?"