Koko ikänsä Teodora suri katkerasti sitä, ettei hänellä ollut poikaa, joka olisi voinut suoraan alenevassa polvessa periä häneltä Bysantin valtaistuimen. Kun vuonna 530 Palestiinan suuri erakko pyhä Sabas tuli Konstantinopoliin, jossa hänet otettiin vastaan melkein kuninkaallisen komeasti, lähti Teodora yhdessä Justinianuksen kanssa pyhän miehen luokse, lankesi maahan hänen edessään ja anoi häneltä siunausta. Eräänä päivänä hän vei sitten erakon syrjään ja pyysi häntä rukoilemaan, että taivas lahjoittaisi lapsen keisarinnalle. Sabas vastasi karkeasti ja muitta mutkitta:
»Tämä nainen ei voisi koskaan synnyttää maailmaan muita kuin kirkon vihollisia».
Teodora ei voinut milloinkaan lakata suremasta sitä, että hänen avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Mutta koko elinaikansa hän ainakin sai hallita valtiattarena, ja mitkä hänen vikansa lienevätkin olleet, hän on joka tapauksessa painanut oman henkilöllisyytensä leiman Justinianuksen hallitukseen. Hänen kuoltuaan alkoi rappeutumisen aika, joka väsyneen ja vanhentuneen ruhtinaan hallitessa joutui merkitsemään pitkän ja kunniakkaan sadun loppua.
7
KOSTONHIMOINEN TEODORA
Keisarillisen perheen jäsenistä oli Justinianuksen sisarenpoika Germanos merkittävin ja enimmän kansansuosiossa. Erinomaisena sotilaana, etevänä kenraalina ja joustavana valtiomiehenä hän oli hyvin hoitanut kaikki ne luottamustehtävät, jotka keisari oli hänelle uskonut. Erikoisesti hän oli kunnostautunut Afrikassa, jossa hänen oli onnistunut, osoittamalla viisaasti myöntyväisyyttä ja päättäväistä ankaruutta, muutamissa kuukausissa kukistaa vaarallinen kapina ja palauttaa rauha ja järjestys maakuntaan. Kaikkialla hän oli jättänyt jälkeensä muiston loistavista urotöistä. Sotajoukko jumaloi häntä. Niin pian kuin ylin käskyvalta oli joutunut hänelle, virtasi paikalle palkkasotilaita kirjoittautuakseen hänen lippujensa alle, pitivätpä barbaaritkin kunnianaan palvella häntä. Maaseudulla häntä rakastettiin sen huolenpidon vuoksi, jota hän osoitti kaikessa, mikä koski hallintoa ja oikeudenkäyttöä, jopa sen pelonkin tähden, jota hänen pelkkä nimensä herätti kaikissa valtakunnan vihollisissa. Pääkaupungissa ei hänen maineensa ollut vähäisempi. Äärimmäisen arkana hallituksen maineesta ja erittäin lainkuuliaisena hän käyttäytyi sekä palatsissa että julkisessa elämässä tyynen ja ylpeän arvokkaasti. Hän pysytteli huolellisesti erossa kaikista niistä juonitteluista, jotka olivat liiankin yleisiä Justinianuksen hovissa, eikä tuntenut harrastusta sirkusasioita kohtaan — mikä oli harvinainen ilmiö Bysantissa — eikä myöskään puoluejuonitteluihin. Hän oli hyvin rikas ja samalla antelias sekä lainasi mielellään niille, jotka pyysivät häneltä, vaatimatta koskaan korkoa. Ihmisenä hän oli rakastettava ja miellyttävä, eikä hänen mielestään ruhtinaallinen arvo oikeuttanut tarpeettomaan ylpeyteen, minkä vuoksi hän olikin hyvin vieraanvarainen. Hänen talonsa oli aina auki vieraalle ja hänen pöydässään aina sija vapaana. Erinomaisten ominaisuuksiensa ja poikkeuksellisten hyveittensä nojalla Germanos oli ylevimpiä henkilöitä Justinianuksen seurapiirissä.
Kaiken tämän perusteella häntä ei suosittu hovissa. Hän oli liiaksi pidetty, liiaksi ihailtu ja teki sen vuoksi keisarin aina hiukan epäluuloisen mielen tavallista levottomammaksi. Sitäpaitsi hän oli liian vakava, liian hienostunut ja liian antelias, ollen siten mikäli mahdollista vieläkin vastenmielisempi keisarinnalle, jonka mielestä Germanoksen käytös näytti sisältävän kerrassaan ankaran arvostelun keisariparin tavanomaista käytöstä vastaan. Tämän lisäksi Teodora epäili hänen ehkä saattavan periä sen valtakunnan, jonka hän olisi niin kiihkeästi halunnut turvata omalle suvulleen. Ehkäpä häntä ei myöskään miellyttänyt se loistava avioliitto, jonka Germanos oli solminut suuren Teoderikin pojan tyttären kanssa ja joka loi liian räikeää valoa keisarinnan omaan alhaiseen syntyperään. Mutta ennen kaikkea Teodora pelkäsi häntä kilpailijana, jonka vaikutusvallan hän millä hinnalla tahansa halusi tuhota. Eikä hän myöskään kainostellut näyttää vastenmielisyyttään Germanosta kohtaan.
Puolisonsa vaikutuksesta alkoi Justinianus, joka oli ennen mielellään kuunnellut lahjakkaan sukulaisensa neuvoja, vähitellen pitää häntä loitompana ja syrjässä virkatoimistaan, melkeinpä osoittaa hänelle epäsuosiota. Samalla tavoin hän antoi vain hyvin vähäpätöisen toimen ruhtinaan molemmille pojille, joitten kunnianhimoinen ja tarmokas luonne herätti hänen epäluuloaan. Pian alkoi jokainen päivä paljastaa keisarillisen epäsuosion ilmeisiä merkkejä. Germanoksella oli veli Boraides. Tämä kuoli jättäen Germanokselle ja tämän pojille suurimman osan suunnattomasta omaisuudestaan. Heti selitti Justinianus testamentin pätemättömäksi sillä tekosyyllä, että vainajalta jäi vaimo ja pikku tytär, joita ei muka tällä tavoin saanut tehdä perinnöttömiksi.
Teodoran viha ilmeni vieläkin selvemmin kuin Justinianuksen, jopa niin tuntuvana, ettei kukaan uskaltanut, keisarinnaa peläten, solmia sukulaisuussuhteita Germanoksen perheen kanssa. Paitsi poikia oli ruhtinaalla myöskin yksi tytär. Tämä oli vielä kahdeksantoistavuotiaana naimaton. Vihdoin ilmestyi kuitenkin yksi kosija. Tämä oli Belisariuksen armeijaan kuuluva upseeri Johannes, sen Vitaliuksen veljenpoika, jonka tulevaisuus oli ennen muinoin Justinuksen hovissa vähän aikaa ollut Justinianuksen keisariunelmille uhkana. Tämän sukulaisuuden perusteella ei häntä katseltu suopein silmin hovissa, mutta koska hän oli rohkea, neuvokas ja rajattoman kunnianhimoinen, harkitsi hän, huomattuaan, ettei hänellä ollut paljoakaan toivottavana hallituksen taholta, parhaimmaksi etsiä onneaan vastustajien leiristä — ja siksi hän pyysi Germanokselta tämän tytärtä puolisokseen. Se oli hyvin keskinkertainen avioliitto keisarin sukulaiselle, mutta Germanos hyväksyi ihastuneena tämän odottamattoman vävyn, ja koska molemmilla miehillä oli täysi syy pelätä, että avioliittoa koetettaisiin estää, vannoivat he juhlallisen valan luvaten auttaa toinen toistaan.
Tämä uutinen sai Teodoran todellisen raivon valtaan, ja hän koetti kaikin käytettävissä olevin keinoin, juonilla, uhkauksilla ja muilla tavoin, estää avioliittoa. Mikään ei auttanut. Vihdoin keisarinna uhkasi peittelemättä, että Johannes saisi päällään maksaa rohkeutensa, ja koska nuori upseeri kaiken päällisiksi oli jo kauan aikaa ollut epäsovussa Belisariuksen kanssa, oli hänellä varmaankin melkoisen paljon pelon aihetta lähtiessään avioliiton solmittuaan takaisin Italian armeijaan. Siellä oli Antonina, Teodoran suosikki ja vannoutunut työase, eikä kukaan epäillyt, ettei keisarinna ollut jättänyt kostosuunnitelmaansa tämän taitavan juonittelijan toteutettavaksi. Teodoran kunniaksi on lisättävä, ettei Germanoksen vävyllä näyttänyt olleen katumisen syytä, vaikka hän olikin uskaltanut uhmata keisarinnaa. Germanos ja hänen poikansa olivat vähemmän onnellisia. Niin kauan kuin keisarinna eli, olivat he epäsuosiossa, ja panettelulla oli Teodora osannut herättää Justinianuksessa kaunaa heitä vastaan, niin että vielä keisarinnan kuoltuakin kesti kauan, ennenkuin keisari rupesi luottamaan heidän uskollisuuteensa ja jälleen soi heille tilaisuuden päästä kunniakkaalle uralle.