TEODORA NAISENA
Jos voi uskoa Salaisia muistelmia, oli Teodora rajattoman suvaitsevainen toisten ihmisten heikkouksia kohtaan — mikä johtui siitä, että hän oli nainen, joka tunsi elämän ja ihmisluonnon vajavaisuuden. Konstantinopolin tapaisessa suurkaupungissa eivät tavat tietenkään olleet moitteettomat, onnettomat avioliitot eivät olleet harvinaisia, ja aviorikokset olivat lukuisia, mutta keisarinna peitti kaikki säälivästi keisarillisen viittansa suojaan. Jos joku nainen, jolla oli rakastaja, käyttäytyi niin taitamattomasti, että tuli ilmi, riensi hän paikalla palatsiin, jossa hänen onnistui keisarinnan avulla aina selviytyä pulasta. Onneton se aviomies, joka vaati eroa eikä voinutkaan oikeudessa esittää päivänselviä todistuksia väitteilleen! Hänet tuomittiin maksamaan vaimolleen yhtä suuri summa kuin minkä tämä oli tuonut yhteiseen pesään myötäjäisinään. Sitäpaitsi hän oli vaarassa joutua ruoskittavaksi tai vankilaan, kun taas vaimo varmana vapaudestaan aivan julkisesti jatkoi aviorikostaan. Monet aviomiehet pitivätkin sen vuoksi edullisempana olla olevinaan sokeita, ja Teodoran vaikutuksesta joutuikin pääkaupunki tällä tavoin perin pohjin rappiolle.
Jos näitten juorujuttujen rinnalla tarkastelee julkisista asiakirjoista saatuja tietoja, huomaa sensijaan, että maassa vallitsi yleinen suuttumus Pyhän palatsin tekokainouden vuoksi. Niitten monien lakien joukossa, jotka Justinianus sääti avioliitosta, avioerosta ja aviorikoksesta, kuultaa joka kohdasta läpi keisarin erikoinen huolenpito julkisesta moraalista.
»Me toivomme», hän kirjoittaa eräässä kohdassa, »että naiset käyttäytyvät siveästi, että he eivät elä epäsäännöllisesti ja jumalattomasti, ja me toivomme heidän onnistuvan siinä».
Kannattaa vielä panna merkille, mitä asioita keisari pitää sopimattomina ja siveellistä käytöstä loukkaavina. Jos nainen on niin epäkaino, että kylpee yhdessä miesten kanssa, voi hänen puolisonsa vaatia avioeroa. Jos hän vastoin miehensä toivomusta tahtoo mennä illallisille vierasten kanssa tai hänen tietämättään tai vastoin hänen tahtoaan menee teatteriin, kilpa-ajoihin tai eläintaisteluihin, on se lain kannalta riittävä avioeron syy. Vielä suurempi aihe on miehellä hylätä vaimonsa, jos tämä viettää yön poissa kotoa, jos hän miehensä vielä eläessä suunnittelee uutta avioliittoa ja, ennen kaikkea, jos hän ottaa itselleen rakastajan. Tässä tapauksessa on miehellä oikeus kolmannen varoituksen jälkeen itse jakaa oikeutta, jos tapaa vaimonsa ja tämän rakastajan yhdessä joko kotonaan tai rakastajan kotona, ravintolassa tai taivasalla. Jos hän yllättää heidät muualla, esimerkiksi kirkossa — kirkkoja nimittäin käytettiin usein kohtauspaikkoina — on hänen jätettävä syylliset julkisen oikeuden tuomittaviksi, ja jos asia on selvä, tuomitaan rakastaja ilman pitempää oikeudenkäyntiä kuolemaan ja vaimo jätetään miehensä rangaistavaksi lain määräysten mukaisesti. Ja laki ei ole lempeä niitä naisia kohtaan, jotka tekevät aviorikoksen. Eron jälkeen teljetään aviorikoksen tehnyt nainen luostariin, ja jollei mies kahden vuoden kuluttua suostu ottamaan häntä takaisin, on vaimon leikkautettava hiuksensa ja jäätävä luostariin loppuiäkseen.
Keisari piti erittäin tärkeänä vakiinnuttaa avioliittoa, »tätä kaikille pyhää asiaa», niinkuin Justinianus eräässä paikassa sanoo, koettaen lujittaa sitä kaikenlaisilla varmuustoimenpiteillä, jotka voivat »tehdä sen pysyväksi ja purkamattomaksi». Avioeroa ei myönnetty molemminpuolisesta suostumuksesta, koska silloin olisi ollut aivan liian helppo katkaista pyhät siteet. Hän rajoitti laillisten avioerojen lukumäärän selittämällä monet vanhojen lakien sallimat avioerot perustelemattomiksi. Hän ei enää hyväksynyt toisen puolison vankeutta tai määrättyä rangaistustuomiota riittäväksi avioeron syyksi, eikä myöskään suvainnut, että sotilaan vaimo, joka ei ollut pitkään aikaan saanut tietoja mieheltään, rupesi pitämään itseään vapaana; ennenkuin sellainen vaimo voi mennä uuteen avioliittoon, vaadittiin laillinen todistus miehen kuolemasta. Justinianus sääti mitä ankarimmat rangaistukset niitä varten, jotka keksivät tekosyitä erotakseen, jotta voisivat viettää kevytmielistä elämää. Vain pyyntö päästä luostariin sai osakseen keisarin hyväksymisen, mutta asianomaisten täytyi osoittaa vakavaa ja pysyväistä halua, ja laki rankaisi ankarasti niitä, jotka lähtivät luostarista palatakseen maalliseen elämään.
En tietenkään jätä huomioonottamatta, että laki ja elämäntavat kaikkina aikoina ja joka maassa ovat jossain määrin toisiaan vastaamattomia. Mutta näitten lainpykäläin ankaruus melkein todistaa sen seikan, että Salaiset muistelmat ovat tässä niinkuin niin monessa muussakin suhteessa suotta parjanneet Teodoraa. Se vain on varmaa — ja siinä näkyy selvästi keisarinnan vaikutus — että naidun naisen asema parani monessa suhteessa. Hän sai suojaa miehen oikkuja ja huonoa kohtelua vastaan. Hän ei ainoastaan voinut pyytää avioeroa miehen tunnetusti kevytmielisen elämän vuoksi — »mikä seikka», niinkuin Justinianus sanoo, »on omiaan erittäin suuresti kiusaamaan naisia, varsinkin jos he itse elävät siveästi» — vaan pääsi samaan tulokseen, jos mies koetti vetää vaimoaan mukaan omiin paheisiinsa. Naisen ei myöskään tarvinnut pelätä, että hänet olisi voitu syyttä hylätä tai että häntä olisi voitu aiheetta moittia aviorikoksesta, Tässä tapauksessa laki vaati erittäin selviä todisteita ja salli vaimon, jos syyte osoittautui perättömäksi, pyytää eroa, eikä hänen tarvinnut suorittaa mitään epämiellyttäviä rahallisia korvauksia tai alistua muihin rangaistuksiin, joihin mies voitiin tuomita. Mies ei enää voinut lyödä vaimoaan ilman lain myöntämää perustetta, hän ei voinut ilman päteviä syitä ajaa vaimoa talostaan, ja laki säätikin ivallisesti, että jos vaimo vietti sen yön kotoaan poissa ja jos siitä oli joitakin valitettavia seurauksia, sai mies syyttää itseään.
Mutta vaikka Teodora sekaantuikin onnellisella ja siunausta tuottavalla tavalla lainlaadintaan pahoin kohdeltujen tai onnettomassa avioliitossa olevien naisten hyväksi, ei hän kunnioittanut sen vähemmän kuin Justinianuskaan — sen osoittavat tosiasiat aivan selvästi — avioliiton pyhyyttä ja julkisen moraalin valvomista.
Artabanus oli komea armeenialainen upseeri, kaunis ulkomuodoltaan ja ylhäistä syntyperää. Hän oli sukua partilaisen Arsakidien kuningasperheen kanssa ja oli tullut etsimään onneaan Bysantin keisarikunnasta. Rohkeudellaan, päättäväisyydellään ja jalomielisyydellään hän pääsi pian suureen suosioon sotajoukossa. Hän oleskeli Afrikassa sen sotilaskapinan aikana, joka maksoi maaherra Areobinduksen hengen, ja rakastui intohimoisesti vainajan nuoreen leskeen, joka oli tapausten melskeessä joutunut kapinallisten päällikön käsiin. Prejecta — se oli nuoren lesken nimi — oli Justinianuksen veljentytär, ja kunnianhimoinen armeenialainen toivoi voivansa myöskin hyötyä niistä palveluksista, joita mahdollisesti saattoi tehdä niin ylhäiselle naiselle. Hän ei pettynytkään. Kun Artabanuksen oli ensin onnistunut pelastaa Prejecta, ei tämä voinut kieltää vapauttajaltaan mitään. Paitsi sitä, että hän antoi Artabanukselle suuria rikkauksia, hän lupasi tulla hänen vaimokseen, ja Artabanus, joka aivan hurmaantui menestyksestään, näki tämän loistavan avioliiton avulla jo nousevansa suorastaan valtaistuimen portaita. Kaikki meni toiveitten mukaan. Prinsessa palasi Konstantinopoliin, ja Justinianus, joka tahtoi kohdella hyväntahtoisesti molempia rakastavia, oli antanut Artabanukselle luvan saattaa Prejectan pääkaupunkiin. Lyhentääkseen rakastuneitten yhteiskunnallista välimatkaa keisari oli jakanut Artabanukselle runsain mitoin kunniamerkkejä ja suosionosoituksia sekä nimittänyt hänet ulkomaisten kaartinrykmenttien ylikomentajaksi, miliisipäälliköksi ja konsuliksi.
Mutta samassa onni himmenikin. Artabanus oli kokonaan unohtanut menneensä kerran naimisiin Armeeniassa. Hän oli muuten jo kauan sitten eronnutkin tästä ensimmäisestä vaimostaan eikä ollut sen päivän jälkeen kuullut hänestä mitään. Nyt sukelsi tämä äkkiä näkyviin Bysantissa vaatien avio-oikeuksiaan takaisin ja saaden ajoissa tukea keisarinnaltakin. Teodora oli taipumaton, kun oli kysymyksessä avioliiton pyhä side; hän pakotti Artabanuksen vastoin tämän tahtoa ottamaan puolisonsa takaisin ja varmemmaksi vakuudeksi vielä naitti Prejectankin toiselle.