Tällainen oli Teodoran ensimmäinen kosketus sen kansan kanssa, jota hän sittemmin joutui lumoamaan ja lopulta hallitsemaan. Hän ei koskaan unohtanut tätä muistoa, ja keisarinna antoi vihreitten kalliisti maksaa sen epäoikeutetun välinpitämättömyyden, jolla he olivat kerran torjuneet hänen lapsellisen vetoomuksensa.
Teodora siis kasvoi yhdessä sisartensa kanssa sellaisen äidin holhoamana, joka oli jokseenkin vapaa siveellisistä tunnonvaivoista, ja siinä verraten kevyessä ilmapiirissä, joka vallitsi hippodromin kulissien vaiheilla. Sillä tavoin hän olikin pian aivan luonnollisesti kypsynyt tulevaa kohtaloaan varten. Acacioksen leski, joka oli taipumuksiltaan käytännöllinen nainen, huomasi kaikki tyttärensä kauniiksi ja järjesti vähitellen niin, että he pääsivät teatteriin. Comito joutui ensiksi tälle uralle ja onnistui oivallisesti. Teodora seurasi hänen jälkiään. Jo varhain hän pääsi sisarensa kerällä näyttämölle ja näytteli hänen rinnallaan pieniä palvelijatarosia; mutta ennen kaikkea hän seurasi sisartaan maallismielisiin seuroihin, joissa osattiin erittäin suuresti antaa arvoa näyttelijättären kauneudelle, ja kun Teodora oli tällä tavoin aivan nuorena joutunut ylen turmeltuneeseen elostelijaseurapiiriin, sai hän hyvin pian tutustua kaksimielisiin ja sopimattomiin lähentelyihin vastaanottohuoneiden sekalaisessa seurassa. Kun hän oli vuorostaan tullut siihen ikään, että saattoi itsenäisesti esiintyä näyttämöllä, etsi hän tietysti onneaan sieltä, mistä hänen perheensä muutkin jäsenet olivat löytäneet sen.
Hän oli hyvin kaunis. Hänen ylistelijänsä vakuuttavat, että hänen kauneutensa oli niin kuninkaallinen ja niin harvinainen, etteivät mitkään sanat voineet kyllin kuvailla sitä. Vieläpä hänen parjaajansakin myönsivät, että hänen hennossa olemuksessaan oli harvinainen lumousvoima sekä että hänen suuret, ilmeikkäät, vilkkaat ja tuliset silmänsä valaisivat hohteellaan hänen viehättävät kasvonsa, joitten iho oli tumma ja jokseenkin kalpea. Tästä kaikkivallitsevasta lumousvoimasta, jolla hän myöhemmin saavutti niin monta voittoa, on kenties jotakin jäljellä siinä virallisessa muotokuvassa, jota säilytetään San Vitalessa Ravennassa. Hänen jalkoihin asti ulottuvan keisarinnanviitan verhoama vartalonsa näyttää jäykältä ja verraten kookkaalta. Otsaa peittävän raskaan diadeemin ja mustat kiharat miltei kokonaan näkyvistä kätkevän valtavan tekotukan varjostamille hennoille, hiukan alaspäin kapeneville hienopiirteisille kasvoille antaa oman leimansa juhlallinen, melkeinpä surumielinen vakavuus. Näissä kivettyneissä kasvoissa on enää huomattavissa vain yksi ainoa elonmerkki, yhteenkasvaneitten kulmakarvojen varjostamat silmät, joista Prokopios puhuu, jotka vieläkin säteilevät ja joiden hehku näyttää ikäänkuin kuluttavan hänen kasvojaan.
Jos tahtoo luoda itselleen jonkinlaisen mielikuvan tästä kuuluisasta kaunottaresta hänen ihanimpana kukoistuskautenaan, on paremminkin syytä kääntyä toisille tahoille, nimittäin niihin muotokuviin, joissa uudenaikaiset maalarit, ennen kaikkea Clairin ja Benjamin Constant, ovat koettaneet manata eloon Teodoran hävinneitä piirteitä ja onnellisella luomishetkellä osanneet antaa Ravennan mosaiikkimuotokuvan innoittamina tälle kylmälle ja liikkumattomalle olennolle hivenen sen entistä lumousvoimaa.
Teodoralla oli sentään muutakin kauneutensa lisäksi. Hän oli älykäs, henkevä ja hauska seuraihminen; hänessä oli draamallista vilkkautta, jota hän kernaasti käytti hyväkseen niiden näyttelijättärien kustannuksella, jotka esiintyivät yhdessä hänen kanssaan; ja hän oli kekseliään ja hullunkurisen sukkela, millä ominaisuudellaan hän osasi lumota huikentelevimmatkin ihailijansa. Hyväluontoinen hän ei suinkaan aina ollut, ja hänen huima riehakkuutensa ei kavahtanut ilkeyksiä, jos ne voivat herättää naurua; mutta jos hän taas tahtoi olla miellyttävä, saattoi hän olla vastustamattoman hurmaava. Rohkeana, yritteliäänä ja julkeana hän ei viitsinyt odottaa miesten tulemista luokseen, vaan turvautui huimaan ja viekkaaseen uskaliaisuuteensa kiihoittaakseen tai rohkaistakseen heitä. Koska hänellä ei muuten ollut juuri lainkaan siveellistä vastuuntunnetta — vaikeahan on kuvitella, mistä hän olisi sellaista saanut — ja kun hänellä sitäpaitsi oli ainoalaatuinen ja väsymätön eroottinen tempperamentti, menestyi hän nopeasti muillakin aloilla kuin teatterissa.
Näyttelijätär hänestä siis tuli, mutta hänellä ei ollut vähääkään halua ruveta toisten tavoin huilunsoittajattareksi, laulajattareksi tai tanssijattareksi. Mieluummin hän esiintyi kuvaelmissa, joissa saattoi peittelemättä näytellä kauneuttaan, josta hän oli niin ylpeä, sekä pantomiimeissa, joissa hänen iloisuutensa ja koomilliset lahjansa pääsivät monella tavoin näkyviin. Konstantinopolin nuorten vetelehtijöiden, jotka olivat kuitenkin tässä suhteessa hyvin paatuneita, sanotaan pitäneen suuressa arvossa hänen rohkeaa tapaansa näytellä itseään lavalla ja hänen uskaliaisuuttaan jokseenkin kaksimielisten teatterivaikutelmien tavoittelussa, joitten avulla hän herätti katselijoiden huomiota. Ja kansa tervehti häntä hurjasti riemuiten, kun hän esiintyi melkein alastomana ja antoi kesyjen lintujensa hyväillä kiihoittavasti kaunista ruumistaan. Vähemmän ei suinkaan herättänyt mieltymystä se uhmaileva viehkeys, jolla hän otti kömpelöissä pantomiimeissa vastaan tiheästi satelevat korvapuustit ja antoi yleisön katsella nauruhermoja kiihottavia ilmeitään keskellä pahinta myrskyä. Suurimmat voittonsa hän kuitenkin saavutti yksityisluontoisemmissa kohtauksissa.
Käyttääksemme vakavan historiankirjoittajan Gibbonsin kuvaavaa lausetapaa Teodoran hyväntekeväisyys oli rajaton, ja pian hän olikin yli koko Bysantin tunnettu mielettömistä illallisistaan, vapaasta puhetavastaan ja monista rakastajistaan. Hänestä oli ilmeisesti tärkeämpää olla ihailtava kauneutensa kuin häveliäisyytensä vuoksi. Toisinaan hän esitti kulissien takana juuri näyttämöltä päässeenä ja hyvin kevyessä puvussa vatsatanssin tovereittensa ja lähimpien ihailijainsa katseltavaksi ja oli erittäin ylpeä tässä taidossa saavuttamastaan sulavuudesta. Joskus hän aterian loppupuolella yleisen lamautumisen vallitessa lasketteli kerrassaan ällistyttäviä puheenparsia ja heittäytyi mitä rohkeampiin asentoihin, ja tarvittiin Prokopioksen kreikankieli sen tietoa ja kekseliäisyyttä todistavan elinvoimaisuuden kuvaamiseksi, joka ilmeni Teodoran nautinnoissa, sillä hän oli erittäin aulis kaikkia, sekä herrasväkeä että palvelijoita kohtaan, ja lähti epäröimättä alas keittiöhuoneisiin, jos salin puolella oltiin vähän väsyneitä. Hänellä oli, niinkuin eräs bysanttilainen kronikankirjoittaja sanoo, uteliaisuuden henki hedelmällisessä kekseliäisyyskyvyssään, ja jos voitaisiin yksitellen luetella Salaisten muistelmien pikku seikkailut, todistaisivat ne tämän arvostelun oikeaksi. Riittänee, kun toteamme, että jos voitaisiin uskoa nämä juorut sanan mukaisesti, niin Messalina olisi Teodoraan verrattuna erittäin vaatimaton paheellisuudessa, melkeinpä mallikelpoinen tavoiltaan. Teodora joutuikin pian näitten nautintojensa vuoksi siinä määrin huonoon maineeseen, että kunnialliset miehet tullessaan häntä vastaan kadulla väistivät häntä peläten hänen kosketuksensa saastuttavan; jo pelkkää hänen tapaamistaan pidettiin huonona enteenä.
En tiedä, välittikö Teodora paljoakaan yleisestä mielipiteestä, mutta seikkailevalla elämällään hän hankki itselleen joukon muita ikävyyksiä, jotka olivat hänelle sangen tuntuvia. Huolimatta siitä varovaisuudesta, jota hän noudatti välttääkseen sellaista onnettomuutta kuin raskautta, hän joutui kuitenkin siihen tilaan, ja kaikki yritykset, joita hän teki ennenaikaisesti vapautuakseen onnettoman sattuman synnyttämästä sikiöstään, olivat turhat. Hän synnytti pojan, jolle annettiin nimeksi Johannes, mutta tätä kiusallista lasta kohtaan hän osoitti niin suurta vastenmielisyyttä ja valitti niin katkerasti sitä haitallisuutta, mikä lapsesta olisi hänen omalla urallaan, että isä piti parhaana vapauttaa hänet tästä huolenpidosta, ja kun isän täytyi samoihin aikoihin matkustaa Arabiaan, joko virkatoimissa tai muitten asiain vuoksi, otti hän pojan mukaansa. Tämä lapsi ilmestyi myöhemmin näkyviin ja aiheutti keisarinnalle monenlaisia ikävyyksiä, mutta sillä kerralla oli kurtisaani ihastunut päästessään siitä eroon. Tämä läksy ei kuitenkaan vielä riittänyt hänelle. Tiedetään varmasti, että hänellä oli myöhemmin tytärkin, jolle hän näyttää omistaneen suurempaa huolta.
Tämä tapahtui noin vuonna 517. Niihin aikoihin, jolloin Teodorasta oli kauneutensa, sukkeluutensa ja nautinnonhalunsa vuoksi tullut Bysantin puolimaailman tähti, hän oli vasta kahdeksantoistavuotias.
2